Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Kirjallisuuden murros

Blogit Kirjailijan päiväkirja 30.10.2016 14:55
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

”Kirjallisuuden murros” on sanapari, joka on esiintynyt kirja-alan keskusteluissa suunnilleen niin kauan kuin muistan. Se ei estä puhumasta aiheesta uudelleen ja uudelleen, sillä kaiken aikaa murros saa uusia muotoja ja muuttuu uudeksi murrokseksi.

Kirjallisuuden murroksesta puhuttiin myös tänään Helsingin kirjamessuilla Suomen Kirjailijaliiton ohjelmaan kuuluneessa paneelikeskustelussa, jonka veti kirjailija Venla Hiidensalo. Osallistuin paneeliin Juha-Pekka Koskisen ja Antti Leikkaan kanssa kaiketi lähinnä siksi, että ärhentelin uusimmassa Imagessa, että kirjallisuusinstituutioissa esiintyy lukutaidottomuutta.

En ole muuttanut mielipidettäni Imagen haastattelun jälkeen. Olen sitä mieltä, että kirjojen myymistä ei pitäisi häpeillä niin kuin toisinaan tunnutaan tekevän, vaan päin vastoin pitäisi olla rohkeammin aggressiivinen, jotta kirjallisuuden järjestelmään (kirjakaupat, kustantamot, kirjailijat ja muut kirjojen tekijät) saataisiin lisää euroja.

Ylipäätään kirjallisuuden rakenteiden elinehtoja ovat kirjojen arvostaminen, lukemisharrastus ja jopa lukutaito. Siksi iloitsen jokaisesta isänpäivälahjapakettiin kääräistystä teemuselänteestä tai kallepalanderista. Ne pitävät kirjoja mukana monessa sellaisessa taloudessa, jossa kirjoja ei kuluteta kasoittain.

Juha-Pekka Koskinen huomautti, että kirjankustannusala on Gutenbergista asti ollut jäyhää, mutta eivät uudet innovaatiot aiemminkaan ole tuhonneet niitä edeltäneitä taidemuotoja. Television piti tappaa niin radio kuin elokuvakin, mutta radio elää taas vahvaa vaihetta. Eikä auto syrjäyttänyt polkupyörää.

Pessimisti voisi sivuhuomauttaa, että hevosen käyttö liikennekäytössä käytännössä loppui auton keksimisen myötä.

Kirjallisuuden täytynee siis löytää ominaislaatunsa, jonka myötä se paitsi elää myös kukoistaa. Antti Leikas, joka ensitöikseen korosti, että murros on kehittymisen edellytys, ehdotti kirjallisuuden leimallisuudeksi ikuisuutta: teos voi elää satoja vuosia.

Elämän pirstaloitumiseen ja sen tuomaan keskittyneen lukemisen vähentymisen haasteeseen Leikas esitti omalle teinipojalleen tekemänsä kikan: hän ottaa pojaltaan älypuhelimen pois tunniksi joka päivä, ja tuo tunti käytetään lukemiseen.

”Ehkä pitäisi kokeilla samaa itsellekin”, Leikas sanoi.

Kirjallisuuden erityispiirre esimerkiksi elokuvaan verrattuna on se, että lukija saa itse kuvitella mielessään monia asioita. Sitä oli ihastellut Leikkaan tytär.

Venla Hiidensalo pohti digitalisaation tuomia mahdollisuuksia. Tulisiko perustaa vaikkapa ”reilun kaupan e-kirjakauppa”, josta voisi ostaa e-kirjoja (melko) suoraan tekijöiltä? Tämä helpottaisi sitä ongelmaa, että kirjojen elinkaari kirjakaupassa on toisinaan lyhyempi kuin lukijoiden mielessä.

J-P Koskinen vahvisti havainnon kertomalla siitä, kuinka kirjastojen lainaustilastoissa esiintyy yllättäviä teoksia, joita ei ole näkynyt bestsellerlistoilla.