Kirjailijat vaativat uutuuskirjoille vähimmäishintaa
Laaja joukko suomalaisia kirjailijoita on allekirjoittanut avoimen kirjeen, jossa vaaditaan muun muassa siirtymistä järjestelmään, jossa kirjoilla olisi ensimmäisen kahdentoista kuukauden ajan säädetty vähimmäishinta.
Kiinteän hinnan järjestelmä tarkoittaa sitä, että kirja maksaa kaikissa myyntikanavissa saman verran. Järjestelmä on käytössä hieman toisistaan poikkeavina versioina useissa Euroopan maissa. Kirjailijoiden kirjeessä ei ehdoteta kaikkialla samoja hintoja vaan vähimmäishintaa – toisin sanottuna hinta voisi olla vähimmäishintaa korkeampi.
Kirjeen mukaan painettujen kirjojen hintaa säännellään kahdessatoista Euroopan maassa. Sähkö- ja äänikirjoihin sääntely ulottuu yhdeksässä maassa.
Suomessa oli aiemmin voimassa ohjevähittäishintakäytäntö, jossa kustantamot asettivat kirjoille ohjeellisen vähittäiskauppahinnan. Järjestelmästä luovuttiin 1990-luvulla Euroopan unioniin liittymisen myötä. Kirjojen hintojen keskitetyn ohjaamisen on tulkittu olevan kilpailulainsäädännön vastainen.
Vähimmäishinnan säätäminen on yksi kirjailijakunnan vetoomuksen neljästä toimenpide-ehdotuksesta, jolla allekirjoittajat haluavat ratkaista ongelmia, jotka liittyvät ”tulonmuodostukseen, kirja-alalle pesiytyneeseen epäeettiseen toimintaan ja alaan kurjistavasti vaikuttaviin poliittisiin päätöksiin”.
Kirjeen on allekirjoittanut yli viisisataa kirjailijaa. Määrä on huomattavan suuri.
Neljän toimenpiteen listasta kaksi kohdistuu kirjallisuuden kaupalliseen ekosysteemiin, kaksi valtion toimiin. Kokonaisuudessaan lista kuuluu:
1. Tekijänoikeuslain tekijän asemaa parantava sääntely on saatettava käytäntöön.
2. Kirjalle on säädettävä kiinteä 12 kuukauden vähimmäishinta.
3. Kirjan arvonlisäveron korotus on peruttava ja pitkällä tähtäimellä kirjan arvonlisäverokanta on laskettava nollaan.
4. Kirjallisuuden julkista tukea on vahvistettava, jotta kirjallisuutemme säilyisi elinvoimaisena ja monimuotoisena digitaalisessa murroksessa.
Kirjailijajoukon kirjeen kärki kohdistuu erityisesti kuukausihinnalla e- ja äänikirjoja myyviä suoratoistopalveluita kohtaan. Kirjailijan korvaus tällaisesta palvelusta luetusta tai kuunnellusta kirjasta on useimmiten murto-osa siitä, mitä kirjailija saa kovakantisen painetun kirjan myynnistä.
”Kirjailijan työpanos teokseen on aina sama, riippumatta siitä, myydäänkö teosta painettuna kirjana vai sähkö- tai äänikirjana. Tästä huolimatta kirjailija saa digitaalisista julkaisuista pienemmän korvauksen. Suoratoistopalveluista saatavat tekijänpalkkiot ovat niin pieniä, että voidaan perustellusti kysyä, ovatko ne tekijänoikeuslain vastaisia”, kirjailijat kirjoittavat.
He kiinnittävät huomiota siihen, että kirjailija ei yleensä voi vaikuttaa siihen, millä hinnalla kustantamot myyvät kirjoja eteenpäin esimerkiksi suoratoistopalveluille.
”Ilman riittäviä tietoja tekijä ei voi sopimusta tehdessään arvioida palkkion asianmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta. Kirjailija ei tarkalleen tiedä, mihin hintaan hänen teoksensa lisensoidaan suoratoistopalveluille. Suoratoistopalvelut väittävät myyvänsä kirjojen sijasta ’aikaa’, mutta tekijöille kuitenkin raportoidaan myynnit kappaleittain. Tämä hämärtää entisestään sitä, miten kuluttajan maksama raha ohjautuu tekijöille”, kirjeessä kirjoitetaan.
Kirjojen arvonlisäveroa ollaan nostamassa ensi vuodenvaihteessa nykyisestä 10 prosentista 14 prosenttiin. Kirjeessä vaaditaan korotuksen perumista.
”Verotuksen kiristäminen nostaa kirjan jo ennestään korkeaa hintaa, mikä puolestaan vähentää painetun kirjan myyntiä. Pienet kustantamot saattavat ajautua konkurssiin, ja kirjakauppojen sukupuutto kiihtyy”, kirjailijat kirjoittavat ja vaativat, että veronkorotus tulee välittömästi perua ”paitsi kirjamyynnin pelastamiseksi myös siksi, ettei valtio saisi tekijän osuuteen nähden kohtuuttoman suurta osuutta kirjamyynnistä”.
Arvonlisäveron korotuksen myötä valtion painetun kirjan myynnistä saama arvonlisävero nousee usein suuremmaksi kuin kirjailijan saman kirjan myynnistä saama palkkio. Asiasta tarkemmin aiemmassa blogimerkinnässä.
”Pitkällä tähtäimellä Suomen on siirryttävä kirjan verotuksessa nollaverokantaan Norjan, Irlannin ja Ison-Britannian mallin mukaisesti”, kirjailijat vaativat.
Kirjallisuuden julkista tukea korostavassa neljännessä kohdassa allekirjoittajat nostavat esiin yleisten kirjastojen vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen, joka on lakkautettu. Viime vuonna ostotuen määrä oli 860 000 euroa.
”Kirjailijoiden työskentelyapurahojen määrän kasvattamisen ohella valtion on etsittävä aktiivisesti keinoja tukea vähälevikkistä laatukirjallisuutta, joka harvoin komeilee myyntitilastojen kärjessä mutta jota ilman kirjallisuutemme ei kehity eikä uudistu”, kirjailijat kirjoittavat.