Kirjailijan orgasmi
Kirjailijan työ on valtaosaltaan tuskailua, epävarmuutta ja pettymyksiä. Oikeita sanoja ei tunnu löytyvän, ja jos niitä löytyykin, ne eivät tahdo asettua järkeväksi kokonaisuudeksi. Tietokoneen näyttöä saa tuijottaa tuntikaupalla, ja ainut mikä etenee on 2048-peli.
Tekstinkäsittelyohjelman kursori vilkkuu ivallisesti sykkeen tahtiin kuin muistuttaakseen, kuinka taas on tuhlannut ainutkertaista elämäänsä. Illalla huomaa, että päivän saldoksi on koostunut kolmesataa vierailua Facebookissa, viisikymmentä kaverin statuksen tykkäämistä ja kahdeksan keskusteluviestiä, joista kaksi nokkelahkoa.
Valtaosaltaan, mutta ei aina.
On myös hetkiä, joina teksti luistaa ja ajatus juoksee elohopeana. Ei pelkästään romaanin rakenne vaan koko universumi tuntuu saavan muotonsa. Tekstiä syntyy ripeästi, ja sen tietää hyväksi. Epävarmuuden sijalla on varmuus. Viikkoja vaivanneet ongelmat jäävät taakse, tyhjäkäynti ryöpsähtää täyteydeksi. Se on ekstaattista hurmosta, hetkellistä ja valheellista mutta nautinnollista uskoa omaan kaikkivoipuuteen.
Niistä hetkistä minä todella nautin. Tila on kokonaisvaltainen, narkoottinen. Se on kirjailijan orgasmi.
Orgastiset hetket saattavat olla vastaukseni toisinaan esitettävään kysymykseen ”miksi kirjoitat?”. Saatan olla niin narkkari, että olen valmis kestämään epätoivoa, epävarmuutta, tyytymättömyyttä ja turhautumista, koska aiemmin ne ovat jossain vaiheessa johtaneet orgasmiin. Haluan lisää, vaikka tiedän, ettei saavuttaminen ole helppoa eikä varmaa.
Eikö ole härskin itsekästä sanoa, että kirjoittaa muille tarjolle laittamiaan teoksia oman hedonistisen hetken nautinnon vuoksi? On. Tietenkin on.
Kirjailijan orgasmiin liittyy kuitenkin olennaisesti varmuus siitä, että samalla tuottaa nautintoa myös toiselle. Oman nautinnon saa siitä, että tietää saavansa aikaan nautintoa muille, ja juuri sen tietäminen nostaa oman kokemuksen ylempiin ilmakerroksiin.
Uskon, että jonkinlainen kirjallisuuteen liittyvä hurmoskokemus ajaa kaikkia kirjallisuuden kanssa työskenteleviä. Kovin monia rationaalisia perusteita kun on vaikea keksiä.
Kirjailijat ja muut kirja-alan ammattilaiset pyrkivät siihen, että mahdollisimman moni kokisi sängyssä ennen nukahtamista muutaman minuutin onnenhetken, joka muuttaa heidän elämänsä paremmaksi. Se kuulostaa jo eettisesti hyväksyttävältä perusteelta.
Blogimerkintä perustuu WSOY:n kirjallisuussäätiön kirjailijaillallisilla pidettyyn kiitospuheeseen säätiön myöntämästä tunnustuspalkinnosta.