Kirjailijallakin on oikeus

Vaikka aineettomien oikeuksien kähveltäminen on vaivattomampaa kuin pankin ryöstäminen, se ei tee siitä yhtään vähemmän väärää.

Digitaalisten sisältöjen aikakaudella tekijänoikeuksiin tunnutaan kuitenkin suhtautuvan huolettomasti. Blogeissa näkyy muualta napattuja kuvia, usein lähdettäkään mainitsematta. Ilmiö on laajentunut myös kirjoitetun tekstin puolelle.

Ja näköjään siihen syyllistyvät myös ammattilaiset.

Tämän aamun Helsingin Sanomissa on Tuomas Niskakankaan kirjoittama kolmen yläreunasta alareunaan asti ulottuvan palstan laajuinen juttu, jossa kerrotaan Veikko Lesosen Parkinson-sairaudesta. Teksti perustuu kirjoittamaani Taivas+Helvetti Vol 3. – Riko rajasi -kirjaan. Kirjaan on haastateltu viittätoista yrittäjää, jotka kertovat elämänsä ja yrittäjänuransa karikoista ja juhlanpaikoista.

Aivan oikein Niskakangas mainitsee referaattijuttunsa lähteeksi kirjan. Sen nimi on jopa kursivoitu. Kirjaan viitataan useaan otteeseen; ei synny sellaista vaikutelmaa, että Niskakangas olisi haastatellut Lesosta. Suoria sitaatteja on seitsemän tekstikappaleen verran, muu osa jutusta on pääosin kirjan tekstin referointia.