Kirjailijaliiton puheenjohtajavaalitentti: kolme ehdokasta kommentoi kustantamoita, äänikirjoja ja Kiveä
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajuudesta on taannoisina aikoina käyty kiivastakin kilpaa, joka on valunut laajalle kulttuurisivuille ja yleisen keskustelun aiheeksi.
Sirpa Kähkösen luovuttua puheenjohtajuudesta kesken kauden Kirjailijaliitto kokoontuu lauantaina 12. marraskuuta Helsingin Musiikkitaloon syyskokoukseensa valitsemaan puheenjohtajan Kähkösen kauden loppuajaksi. Suuria yllätyksiä ei ole tiedossa.
Ensinnäkin ehdokkaat on jo tiedossa. Aiemmasta käytännöstä poiketen kokouksessa ei enää voi tulla mustia hevosia, sillä ehdokkaaksi on pitänyt ilmoittautua hyvissä ajoin ennen kokousta.
Toiseksi kaikki kolme puheenjohtajuutta tavoittelevaa kirjailijaa Ville Hytönen, Virpi Hämeen-Anttila ja Antti Leikas kuuluvat tällä hetkellä Kirjailijaliiton johtokuntaan. Heistä Hämeen-Anttila liiton varapuheenjohtajana hoitaa puheenjohtajan tointa tällä hetkellä.
Pyysin kolmea puheenjohtajaehdokasta vastaamaan vaalitenttikysymyksiin. Vastaukset ovat kunkin kysymyksen perässä ehdokkaiden sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.
Mitkä kolme asiaa haluat muuttaa, jos sinut valitaan Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi?
Ville Hytönen:
”Kirjailijaliitto tarvitsee ensimmäisenä vakauttamista useiden henkilöstömuutosten jälkeen. Tähän tarvitaan sovittelevaa puheenjohtajaa, joka on valmis rakentamaan yhteistyösuhteita ja sisäistä luottamusta. Meillä on nyt erinomainen porukka toimistolla, joten uusien työntekijöiden ja johtokunnan yhteistyö täytyy saada ensin luontevaksi. Puheenjohtaja on tehtävässä avainasemassa.”
”Lobbaustyössä ajaisin muun muassa taiteilijaeläkkeiden tuplaamista (se auttaa koko kenttää, sillä eläkkeelle siirtyvät poistuvat apurahoituksen piiristä) sekä kirjastokorvausten nostamista pohjoismaiselle tasolle ja ulottamista oppilaitoskirjastoihin. Ensin täytyy tietysti seurata hovioikeudenneuvos Kristiina Harengon jättämän e-lainauskorvauksen selvityksen toteutumista.”
Virpi Hämeen-Anttila:
”1. Kirjallisuuden painoarvon nostaminen. Tätä varten kirjailijoiden ja kääntäjien liitot ovat ideoineet Kirjallisuuspoliittisen ohjelman, jossa kirjailija rinnastetaan muihin elinkeinonharjoittajiin. Tämä takaisi esimerkiksi kunnon sosiaaliturvan ja tuotanto- ja vientituen ja siten mahdollistaisi kirjailijalle nykyistä paremmat työskentelyolosuhteet. Ohjelmaan kuuluu myös lukutaidon ylläpitäminen ja kirjallisuuden ja kirjallisuuskritiikin näkyvyyden kasvattaminen mediassa.”
”2. Sopimisen rakenteet. Digitaalinen siirtymä on mullistanut kirjankustantamisen maailman. Sopimukset eivät ole seuranneet aikaansa, ja siksi kirjailijan tulot äänikirjoista ovat niin alhaiset, että jos nykymallilla jatketaan, kirjailijanura tulee mahdottomaksi. Tähän pitää ehdottomasti saada muutos. EU-direktiivin voimaan saattaminen takaa mahdollisuuden kollektiiviseen sopimiseen, eli voidaan luoda yhtenäinen reilu sopimusmalli, jonka kirjailijat voivat laajasti esittää kustantajalle. Tämä on yksi ratkaisu, mutta muitakin voi ottaa käyttöön.”
”3. Kirjailijan sosiaaliturva. Taiteen tekijän työtä pidetään yhä poikkeuksellisena, vaikka suuri osa työssä käyvistä on siirtynyt epätyypillisiin freelance-tyylisiin töihin. Kirjailijan vakuutus- ja verotuskäytännöt pitää yhtenäistää siten, että kaikki tulot siirretään MYEL-vakuutuksen piiriin. Tulojen vaihtelevuus on otettava huomioon verotuksessa. Tämä ongelma on pyörinyt iät ajat eri ministeriöissä eikä tulosta ole tullut. Vaikka tämä kohta on sisällytetty kirjallisuuspoliittisen ohjelmaan, se vaatii erillistä ponnistusta. On hoidettava asiat viimein niin, että tapahtuu muutos.”
Antti Leikas:
”Ehjää ei kannata ruveta korjaamaan. Liitossa on perusasiat kunnossa, vain puheenjohtaja puuttuu. Ympäröivää maailmaa haluan muuttaa liiton linjausten mukaisesti paikaksi, jossa kirjailija saa työstään ansaitsemansa korvauksen.”
Kustantaja – yhteistyökumppani vai vastapuoli?
Ville Hytönen:
”Kustantaja on yhteistyökumppani, jota pitää välillä muistuttaa, että hyvinvoiva kirjailija on kustantajan menestymisen edellytys. Puheenjohtajana lähtisin neuvottelemaan kustantajien kanssa vähimmäissopimuksesta uudeksi pohjamalliksi kustannussopimuksille. Olen toiminut miltei 18 vuotta kirjakustantajana, joten ymmärrän alan realiteetteja hyvin ja osaan keskustella ja neuvotella kustantajien kanssa. Kirjailijoiden, kustantajien ja kirjakauppojen yhteishankkeena voisi olla kirjan arvonlisäveron laskeminen nollakantaan. Näin sellaisissa Nobel-maissa kuten Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Puolassa on toimittu.”
Virpi Hämeen-Anttila:
”Yhteistyökumppani siinä mielessä, että kustantajalla ja kirjailijalla on yhteisiä etuja ja päämääriä. Vastapuoli siinä mielessä, että kirjailija ja kustantaja solmivat keskenään kustannussopimuksen, jonka sisältöön kirjailijan on usein vaikea vaikuttaa. Jos sopimus on reilu ja tasa-arvoinen, vastakkainasettelu on muodollinen ja yhteistyö voi tapahtua ystävien kesken.”
Antti Leikas:
”Ehdottomasti ja yksikäsitteisesti kumppani. Yleensäkin kaikki vastapuoliasetelmat vievät meitä väärään suuntaan, olipa tilanne mikä hyvänsä. Ainoastaan moottoritiellä annan itselleni luvan kutsua muita autoilijoita vastustajiksi, mutta silloinkin häpeän itseäni syvästi.”
Äänikirja – uhka vai mahdollisuus?
Ville Hytönen:
”Äänikirja on hyvä esimerkki vähimmäissopimuksen tärkeydestä. Tällä hetkellä äänikirjasopimuksissa vallitsee viidakon lait ja palkkioprosentit vaihtelevat villisti. Suhtaudun periaatteessa äänikirjaan positiivisesti, vaikka olen kasvanut kirjapainojen lattioilla ja kirja artefaktina ja esineenä on minulle äärimmäisen rakas. Kirjailijaliittoa ja muita kirjailijan tekijänoikeuksien puoltajia tarvitaan jatkossa muuttuvassa lukuympäristössä ja lukemisen ansaintalogiikassa kirjailijan puolustajana.”
Virpi Hämeen-Anttila:
”Sekä että. Lukijoille äänikirja voi olla tervetullut ja kätevä vaihtoehto. Kirjailijalle äänikirja on tällä hetkellä ongelmallinen formaatti, koska sitä koskevat lisenssit ja sopimukset ovat niin usein hänelle läpinäkymättömiä, epämääräisiä ja epäedullisia. Kun lukuaikapalvelu myy kuukauden rajatonta lukuaikaa ilmaiseksi, voi tyhmempikin arvata, mikä kirjailijaa mietityttää. Toisaalta äänikirja pidentää kirjan elinkaarta backlistin avulla, ja siitä kirjailija iloitsee. Kun vain saisi ne sopimukset siihen kuntoon, että kirjoja kannattaisi tulevaisuudessakin kirjoittaa, niin vot.”
Antti Leikas:
”Uhka, koska se vääristää lukemisen käsitettä. Äänikirjaa ei lueta, se kuunnellaan, missä ei sinällään ole mitään pahaa. Mutta huolestuttavaa äänikirjojen suosiossa on perustelu, jonka mukaan niitä täytyy olla saatavilla, koska kukaan ei enää ehdi istua alas, ottaa kirjaa käteensä ja lukea. Miksi ei ehdi? Missä vaiheessa maailma muuttui sellaiseksi, että aika loppui?”
”Jos näin on, niin silloin kirjailijan ja kirjallisuuden tärkein tehtävä on palauttaa aika takaisin maailmaan. Meidän työmme on julistaa, että aikaa on! Se ei ole kadonnut! Avaa kirja ja anna hitaiden lauseiden valua sisällesi – omassa tahdissaan, sana ja tavu kerrallaan, kaikessa rauhassa. Aikaa on.”
Kivi vai Linna?
Ville Hytönen:
Aleksis Kivi on Suomen kielen apostoli. Liekö ketään suurempaa? Olin kuukausi sitten Viron kirjailijaliiton 100-vuotisjuhlassa, jossa puheenjohtaja Tiit Aleksejev muistutti viisaasti, että kirjailijaliitto on vain väline, jolla kirjailijan asemaa parannetaan. Kirjailija on liiton näkökulmasta päähenkilö ja Aleksis Kiven raskas elämä hyvä esimerkki siitä, mihin Suomen kirjailijaliittoa tarvittaisiin, jos sitä ei olisi. Ja kuten Kiven Seitsemän veljeksen Eerosta muistamme, kirjailija tarvitsee myös lukijansa ja lukija kirjailijansa. Siksi Kirjailijaliiton on otettava myös kantaa lukutaidon puolesta.”
Virpi Hämeen-Anttila:
”Kivi. Suomen Kirjailijaliitto on historiikkinsa mukaisesti Kivelle perustettu. Kivi antoi meille oman äänen ja todisti, että suomeksi voi kirjoittaa maailmankirjallisuutta. Kivi on luja perusta, jolla on hyvä seistä ja kasvaa. Suomalainen graniitti on vahvaa ja kestävää. En vertaa mielelläni kirjailijoita, mutta tulkitsen kysymyksen niin, että nimellä on toinenkin merkitys.”
Antti Leikas:
”Haanpää.”
Kirjoittaja on Suomen Kirjailijaliiton jäsen.