Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Kirja opettaa kirjailijaa – Kolme pointtia Alexista

Blogit Kirjailijan päiväkirja 25.8.2017 14:05
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Usein kaunokirjailijat sanovat, että kirjat muuttavat heitä ihmisenä.

Uskon.

Sanon itsekin niin, sillä se pitää paikkansa.

Romaani on väistämättä kirjoittajansa itsetutkiskelua. Kaiken muun voi kuvitella, mutta tuntemusten on oltava jollain tapaa itse koettuja. Juuri oman itsensä möyriminen tekee kaunokirjailijan työstä oman kokemukseni mukaan vaikeaa – ei juonen sommittelu, henkilöhahmojen luominen tai näppäinhattujen paineleminen. Ne ovat vain tekniikkaa.

Näköjään myös tietokirjailija, elämäkertakirjuri, voi muuttua.

Kirjoitin yhdessä Alexander Stubbin kanssa eilen ilmestyneen kirjan Alex, joka on elämäkerta tai välitilinpäätös, suorapuheinen ja tunteet edellä menevä kertomus siitä, mikä mies on ja millaista on olla Alexander Stubb – ulkoministeri, pääministeri, valtiovarainministeri, alle kymmenen tunnin täysmatkan triathlonisti ja salonkikelpoinen lätkäjätkä, joka viihtyy epäsuomalaisesti Euroopan kabineteissa toisin kuin eduskuntatalon kuppilassa.

Kirjan teko oli aitoa yhdessä kirjoittamista. Istuimme yli 50 tuntia nauhurin äärellä Stockan kahdeksannen kerroksen Fazerilla ja toistemme kodeissa. Kävimme puntilla ja lenkillä, uimme Märskyssä ja avannossa. Jotta pystyin kirjoittamaan Alexista Alexia minämuodossa, minun täytyi ymmärtää, kuinka Alexander Stubb ajattelee.

Kun opiskelin Alexia, opin tai ainakin näkemykseni vahvistui kolmesta asiasta.

Ensimmäinen: Miksi surra yli kolmea sekuntia?

Jos politiikkaa tarkastelee äärimmilleen henkilöitynä pelinä, Alexander Stubb koki poliittisella urallaan kolme tappiota. Loistavat arviot ulkoministerinä kerännyt ja Timo Soinin jälkeen eniten ääniä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa saanut mies putosi ministeriön kakkospaikalle ulkomaankauppaministeriksi. Komissaarin pesti meni sivu suun, kun Jyrki Katainen päätti vaihtaa pääministerin hommat EU-komissaarin tehtäviin. Kokoomuksen puoluekokouksessa kesäkuussa 2016 Petteri Orpo voitti istuvan puheenjohtajan.

Ensimmäinen pettymys kesti kolme viikkoa, viimeinen enää kolme sekuntia ennen kuin kääntyi helpotukseksi.

Elämä ei ole peliä voittoineen ja tappioineen, mutta se on elämää onnistumisineen ja pettymyksineen. Koska menneeseen ei voi vaikuttaa, miksi jäädä märehtimään sitä? Se, kuinka nopeasti jääkiekkojoukkue onnistuu käsittelemään pettymykset, vaikuttaa siihen, kuinka se kykenee keskittymään seuraavaan otteluun.

Toinen: Tee täysillä, niin hyvin käy.

Alex itse on sitä mieltä, että kirja lähtee liikkeelle vasta siitä, kun Jyrki Katainen soittaa hänelle ja kysyy ulkoministeriksi. Olen eri mieltä. Alexin luonteenlaatua ei voi ymmärtää ymmärtämättä hänen nuoruuttaan. Jääkiekkoammattilaisen urasta haaveillut nuorukainen sattui golfaamaan ja innostui lajista. Pian hän pelasi golfmaajoukkueessa. Kun golfin perässä Yhdysvaltoihin opiskelemaan lähtenyt miehenalku kuuli integraatioteorioista, ne saivat hänet pauloihinsa ja golf loppui kuin seinään. Kun Alex lähti politiikkaan, hän päätyi Suomen pääministeriksi.

Tuollaista uraa ei voi suunnitella – eikä kannata. Kun tekee täysillä ja kaikkensa antaen sen, mitä kulloinkin on tekemässä, käy luultavasti ihan hyvin.

Hurahtamalla. Päätyyn asti.

Kolmas: Intervallitreenejä!

Konkreettisin Alexista saamani oppi näkyy arkiviikoissani.

Pitkänmatkanjuoksu on rakas harrastukseni, työmetodini ja elämäntapani. Olen ajatellut, että iän karttuessa matkat pitenevät. Olen etsinyt harrastukseen sisältöä ja haastetta ultrajuoksuista. Alex on puhunut niin vakuuttavasti harjoittelun laadun (tehot) puolesta määrän (aika) sijaan, että olen alkanut tehdä intervallitreenejä.

Arkirutiineja suuremmaksi tämä kohta muuttuu siinä, että kaikessa, mitä juoksusta ajattelen, on paitsi konkreettinen myös metaforinen ulottuvuus.