Kirja katsoo kohti lukijaa
Kun Mika Waltarin romaani Sinuhe egyptiläinen valittiin viime viikolla jossakin äänestyksessä Vuosisadan kirjaksi, gaalatilan katonrajaan heijastettiin kuva kirjankannesta, jossa keltaisella taustalla lukijaa kohti katsoo mustahiuksinen, epäilemättä egyptiläinen ihminen.
Kuvataiteilija Björn Landströmin kansi tulee luultavasti useimmille mieleen, kun puhutaan Sinuhe egyptiläisestä, vaikka itsekin olen lukenut toisenlaiseen ulkoasuun käärityn Sinuhen.
Se ei kuitenkaan ole romaanin alkuperäinen kansi, kaukana siitä. Landströmin kannella varustettu Sinuhe ilmestyi vasta vuonna 1974, lähes kolme vuosikymmentä romaanin ilmestymisen jälkeen. Silloin Sinuhe egyptiläisestä otettiin yhdestoista painos.
Kansikuva on intensiivinen. Egyptiläinen katsoo suoraan kirjan lukijaa silmiin.
Se voi hyvinkin olla yksi syy siihen, että Landströmin kannesta on tullut klassikko, arvelee suomalaisista kirjankansista kirjan Kirjan kasvot (SKS) tehnyt tietokirjailija Ville Hänninen. Haastattelin häntä tänään Helsingin kirjamessuilla.
Kirjan kasvojen kannessa on yksityiskohta Landströmin Sinuhe-kannesta, kasvojen vasen puoli. Oikea puoli on Kirjan kansien takakannessa. Kirjan kansien ulkoasun on suunnitellut Samppa Ranta.
Kirjan kasvoihin Hänninen on valinnut yhden kannen Suomen itsenäisyyden jokaiselta vuodelta ja kertoo jokaisesta kannesta parin sivun mittaisen tarinan. Teksti kertoo kannesta, sen tekijästä tai teoksesta – ja aina väistämättä myös historiallisesta ajankohdastaan. Teos on eräänlainen Suomen, suomalaisen yhteiskunnan, suomalaisen kirjallisuuden, suomalaisen kustantamisen ja suomalaisen kansigrafiikan historia kerrottuna 101 tekstin kautta.
Kirjan rakenne on oivallinen. Teosta voi selailla ja pysähtyä kiinnostavan kannen kohdalle, etsiytyä johonkin kanteen vuosiluvun tai henkilöhakemiston avulla tai lukea perinteisesti kannesta kanteen. Tekstien vaihtelevan rakenteen ansiosta lineaarinenkaan lukutapa ei puuduta.
Suomen ikonisin – ei pelkästään anglismimerkityksessään – kirjankansi lienee Martti Mykkäsen Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen tekemä pelkistetty, julistemainen kansi. Sitä on varioitu ja versioitu, ja tänäkin syksynä on tainnut ilmestyä kaksi Linnan romaaniin viittaavaa teosta, joiden kansi on variaatio Mykkäsen Tuntemattomasta.
Hauska sattuma on, että alkujaan Tuntemattoman sotilaan kannen teki Björn Landström, mutta Landströmin estetiikaltaan perinteisen sotaromaanin kansi ei viehättänyt kustantajaa WSOY:tä, joka otti yhteyttä Mykkäseen.
”Punavalkoinen siluettikansi toi teokseen modernin, nykyaikaisen tunnun. Vaikka Linnan kerronta oli suhteellisen perinteistä, päällys korostaa, että kyse on uudesta näkökulmasta sotiin. Kannessa on lupaus jylhästä voimasta”, Hänninen analysoi.
”Samalla kun Veijo Meri, Marja-Liisa Vartio ja Paavo Haavikko kirjoittivat tuotantonsa keskeistä osaa, kansitaide hakeutui sen kanssa samalle aaltopituudelle. Pelkistettyä, tyylikästä – aivan erilaista kuin aikaisemmin.”