Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

”Kilpailua ei käytännössä ole” – Tommi Parkko perustaa käännösrunouskustantamon

Blogit Kirjailijan päiväkirja 5.6.2017 08:57
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Suomalaisen runouskentän monipuolinen toimija Tommi Parkko perustaa käännösrunouteen erikoistuvan kustantamon. Kustannusliike Parkko keskittyy 1900-luvun ja 2000-luvun runouteen.

”Modernit klassikot ovat etusijalla. Yritän myös tuoda esille Suomessa vähemmän tunnettuja kieliä”, Parkko kertoo.

Parkko on julkaissut käännösrunoutta ensi kerran jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin kyseessä oli Jaan Kaplinskin Rukous, mantra, runo (suom. Katja Meriluoto) ja kustantaja Nihil Interit. Hänen vyöllään on viitisentoista käännösvalikoimaa – muun muassa neljä kreikasta, yksi hepreasta, japanista ja sloveniasta.

”Vuonna 2006 olin väsynyt kustantamaan kirjoja yksin ja lopetin toiminnan. Muutamaa vuotta myöhemmin olin perustamassa Osuuskunta Poesiaa, jonka ajattelin ratkaisevan tiettyjä kustantamiseen liittyviä ongelmia. Ehkä ne ratkesivat, mutta itse irrottauduin nopeasti Poesiasta. Kustannusliike Parkkoa olen suunnitellut parisen vuotta joten kyseessä ei ole mihinkään akuuttiin asiaan reagointi. Minusta käännösrunous on tärkeää suomalaisen runouden kehittymisen kannalta”, Parkko sanoo.

”2010-luvulla käännösrunouden tilanne on huonontunut edelleen. Ilmeisesti viimeisimpiä suurten kustantajien käännöksiä oli Göran Sonnevin Valtameri (suom. Jyrki Kiiskinen), joka ilmestyi vuonna 2007, siis kymmenen vuotta sitten.”

Parkko on valinnut pienimuotoisen kustannusliikkeensä kaksi ensimmäistä kirjaa. Noin vuoden kuluttua ilmestyy Eugenio Montalen suomennosvalikoima, joka sisältää noin sata runoa suomeksi (suom. Hannimari Heino) ja alkukielellä italiaksi. Toinen kirja on amerikkalaisen Robert Lowellin valikoima. Se ilmestynee syksyllä 2018.

”Minua kiinnostaa virolainen ja muu balttilainen runous, Puola, Tšekki, Saksa, Euroopan ulkopuolinen ei-yhdysvaltalainen runous…” Parkko luettelee.

”Käännöskirjat ovat pitkälti kääntäjälähtöisiä. Kustantaja voi toki aina nimetä niitä runoilijoita, joita haluaa kustantaa mutta monella tapaa parempaa käännösrunoutta syntyy kun kustantaja kuuntelee suomentajia ja julkaisee niitä runoilijoita, joihin heillä on intohimo. Kääntämättömiä ja Suomessa tuntemattomia runoilijoita on niin valtavasti, että valinnanvaraa on. Kilpailua ei käytännössä ole”, Parkko sanoo.

Kirjan kustantamiseen liittyy ostopalveluina tulevia kiinteitä kuluja. Kuinka aiot hoitaa ne?

”Kustannusliike Parkko on osa Osuuskunta Kirjasinta, jolta kustantamo ostaa tietyt palvelut. Olennaista on se, että tietyt kiinteät kulut ovat vakiot. Kustantamon toimintaa sävyttää projektiluonteisuus. Jokainen kirja on uniikki myös taloutensa, taittonsa ja muun sellaisen kannalta. Haen myös lisärahoitusta joukkoistamisen kautta. Viime kädessä omat rahani ovat niitä, joilla kirjat tehdään”, Parkko kertoo.

Hän laskeskelee, että kirjan kustannusten kattamiseen tarvitaan 300–400 kappaleen myynti.

”Suoramyynti on keskeisessä asemassa. Jos kirjakaupat kirjoja haluavat myydä, se toki onnistuu, mutta kirjakauppojen varaan näin erikoistunutta julkaisuohjelmaa ei voi laittaa. Erilaiset yhteisöt, ystävyysseurat, suulähetystöt, kulttuuri-instituutit voivat olla joissakin tapauksissa suurimpia ostajia. Esimerkiksi Runoyhdistys Nihil Interit ry:n kautta tavoitan runouden suurkuluttajat.”