Kertojan ääni

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

On romaaneja, jotka eivät tarvitse kuin kertojan. Kun kirjailija on löytänyt kertojan, kertoja vetää lopun perässään itsestään, ja työntää, puskee ehkä nopeammin kuin kirjoittaja ennättää kirjoittaa. Sellainen kertoja on aarre. Kirjailijan tehtäväksi jää kuunteleminen ja muistiin merkitseminen.

Loistava kertoja kannattelee romaania. Hyvä tarina ei ole niin tärkeää kuin se, että se on kerrottu hyvin. En ole juoni- vaan kerrontavetoinen lukija.

Hyvää kertojaa on nautinnollista lukea. Loistavaa ei voi olla lukematta. Loistava voi olla myös kertojanääni, joka ärsyttää, ja ollakseen loistava kertojan ja samalla hänen äänensä tulee herättää lukijassa tuntemuksia myös vastaan.

Tietokirjassa tilanne on toisenlainen. Tietokirjan, vaikkapa elämäkerran, kerronta oletetaan neutraaliksi eikä lukuasento suo tekijälle vastaavia vapauksia kuin romaani, jossa on selvästi fiktiivinen kertoja. Tietokirjaa luetaan useimmiten asian, ei kerronnan vuoksi.

Sovinnaisesta ja oletetusta neutraalista kertojanäänestä poikkeaminen niin kauno- kuin tietokirjassakin on riski. Fiktiossa kirjailijan ja lukijan sopimukseen kuitenkin kuuluu, että kertoja on fiktiivinen konstruktio, kun taas tietokirjan kertoja samaistuu kirjailijaan. Siksi fiktiossa kertojalla on laajemmat liikkumavapaudet.