Kenen ehdoilla?

Olen laatuviihteen ystävä. Pidän siitä, että viihdyn lukemani kirjan parissa. Itse asiassa vaadin sitä, että nautin.

Nautinnon voi saada monella tavalla. Niin kuin urheilussa: on hyvin sujuvan suorituksen aiheuttamaa nautintoa, ja toisaalta on tiukan puristuksen jälkeen koittava endorfiiniryöppy. Nautinnot ovat erilaisia.

Näitä aloin miettiä, kun luin Hesarista Annamari Sipilän tietoisen provosoivan ja kärjistävän kolumnin, joka päättyy näin: ”Tärkein syy eurooppalaisen elokuvan edistämiseen on se, että se kasvattaa luonnetta. Kun satojen puuduttavien arthouse-tuntien jälkeen kohtaa amerikkalaisen helmen, tietää, että elokuvasta on mahdollista myös nauttia.”

On helppo siirtää vertaus kirjallisuuteen. Ehkä amerikkalaisen ja eurooppalaisen sijaan voisi puhua suoraan viihteestä ja taiteesta, vaikka käsitteet ovat yhtä huonoja kuin maantiedeadjektiivit.

Jakolinjaa voi asetella vaikka sen mukaan, kenen ehdoilla kulttuurituotteita tehdään – taiteilijan vai yleisön? Äärimmäinen esimerkki yleisön mieltymysten ajattelemisesta on elokuvien ja televisiosarjojen testaaminen koekatsojilla ja käsikirjoituksen muuttaminen palautteen perusteella. Eiköhän kirjallisuudenkin puolella ole tehty vastaavaa. On helppoa lähettää keskeneräinen käsikirjoitus parillekymmenelle testilukijalle ja pyytää kommentteja täsmäkysymyksiin. Yhtä suoraviivaista lukukokemuksen analyysia ei toki saa kuin liikkuvan kuvan yleisön reaktioita seuraamalla.