Kenen ehdoilla?
Olen laatuviihteen ystävä. Pidän siitä, että viihdyn lukemani kirjan parissa. Itse asiassa vaadin sitä, että nautin.
Nautinnon voi saada monella tavalla. Niin kuin urheilussa: on hyvin sujuvan suorituksen aiheuttamaa nautintoa, ja toisaalta on tiukan puristuksen jälkeen koittava endorfiiniryöppy. Nautinnot ovat erilaisia.
Näitä aloin miettiä, kun luin Hesarista Annamari Sipilän tietoisen provosoivan ja kärjistävän kolumnin, joka päättyy näin: ”Tärkein syy eurooppalaisen elokuvan edistämiseen on se, että se kasvattaa luonnetta. Kun satojen puuduttavien arthouse-tuntien jälkeen kohtaa amerikkalaisen helmen, tietää, että elokuvasta on mahdollista myös nauttia.”
On helppo siirtää vertaus kirjallisuuteen. Ehkä amerikkalaisen ja eurooppalaisen sijaan voisi puhua suoraan viihteestä ja taiteesta, vaikka käsitteet ovat yhtä huonoja kuin maantiedeadjektiivit.
Jakolinjaa voi asetella vaikka sen mukaan, kenen ehdoilla kulttuurituotteita tehdään – taiteilijan vai yleisön? Äärimmäinen esimerkki yleisön mieltymysten ajattelemisesta on elokuvien ja televisiosarjojen testaaminen koekatsojilla ja käsikirjoituksen muuttaminen palautteen perusteella. Eiköhän kirjallisuudenkin puolella ole tehty vastaavaa. On helppoa lähettää keskeneräinen käsikirjoitus parillekymmenelle testilukijalle ja pyytää kommentteja täsmäkysymyksiin. Yhtä suoraviivaista lukukokemuksen analyysia ei toki saa kuin liikkuvan kuvan yleisön reaktioita seuraamalla.
Hyvä taide ja viihde yllättää. Silloin tehdään jotain odotuksia vastaan, rikotaan niitä. Odotuksia rikkoviakin kulttuurituotteita voi varmasti tehdä lukijatutkimusten avulla tai miettimällä, millaisesta juonikuviosta tai henkilöhahmosta yleisö pitää, mikä saa aikaan suurimman efektin. Vaatii kovaa ammattitaitoa yhdistää aristotelinen taiteen kokijan tunteet ja reaktiot huomioon ottava miellyttävyys sekä syvyys ja aidan yli potkiminen. Se on kulttuurituotteiden kuningaslaji, eikä silloin käytetä taide- tai viihdeleimasinta.
Haluan paitsi viihtyä kirjojen ja elokuvien parissa myös tutustua sellaisiin kulttuurituotteisiin, joita ei ole tehty minua varten. Haluan käydä myös taiteen kokijana epämukavuusalueella. En tahdo olla siellä kaiken aikaa mutta toisinaan.
Jokainen treeni ei tunnu mukavalta, eikä kulttuurin puolella läheskään jokaisella harjoituksella ole kehittävää vaikutusta – eikä kulttuurin käyttäminen ole treenaamista. Silti haluan altistua muullekin kuin sille, mille minun odotetaan altistuvan.