Kehuja rahaa vastaan – kuka maksaa kirjabloggareille?

”Kirjankustantamot maksavat mielellään bloggareille siitä, että he mainitsevat niiden kirjoja. Kuva kannesta riittää, ehkä muutama sana: ’Kirja oli jännittävä!’”

Näin kirjoitti kirjailija Philip Teir Hufvudstadsbladetin kolumnissaan ”Din granne kan vara influencer” ja sai oitis aikaan vilkasta keskustelua. Teir lisäsi, että bloggarit tienaavat merkittävästi enemmän kuin kirjailija kirjastovierailusta.

Kirjailija Ben Kalland nosti kolumnin väitteen esiin Kirjallisuuden ystävät -Facebook-ryhmässä. Useat kirjabloggarit riensivät kertomaan, etteivät ole saaneet kustantamoilta kuin kirjojen arvostelukappaleita, osin pyytämättä, osin pyynnöstä. Saman vahvisti kirjablogien kaupallisuutta selvitellyt kulttuuritoimittaja Taika Dahlbom.

 

Twitterissä Philip Teir täsmensi, ettei ollut tarkoittanut kolumnissaan kirjabloggareita vaan lifestyle-bloggaajia.

Itsensä mediaksi brändänneet ja laajalti seuratut blogijulkkikset tekevät blogeja ja somepäivityksiä työkseen tai sivuelinkeinokseen. En tunne alaa, mutta on uskottavaa, että jos blogitähden postauksessa esiintyy kirja, raha on voinut liikahtaa kustantamosta bloggarille.

Kustantamoille tai vaikkapa kirjapalveluille blogitähtien saavuttamat yleisöt ovat oletettavasti uutta kohderyhmää – kirjablogeja lukevat jo uskossa olevat.

 

Vaikka kustantamot eivät käsittääkseni Suomessa maksa kirjabloggareille, kirjablogiakin pitämällä voi saada pieniä tuloja ja hyötyjä.

Seurattu ja arvostettu kirjabloggari on kustantamon silmissä todennäköisesti samanlainen mielipidevaikuttaja kuin lehtikriitikko. Kritiikki ja blogikirjoitus poikkeavat toisistaan genrenä, mutta kummankin lukija valitsee luettavaansa ja saa tietoa kirjoista niiden perusteella. Siksi etenkin suosituille bloggareille lähetetään kirjojen ennakkokappaleita ja he saavat arvostelukappaleita samoin kuin kriitikot.

Arvostelukappaleiden taloudellinen arvo on pieni. Uutuuskirja maksaa kaupassa kolmisenkymmentä euroa, minkä bloggari ikään kuin säästää verrattuna siihen, että ostaisi kirjan. Jos kirjan haluaa muuttaa euroiksi, se pitää kiikuttaa antikvariaattiin, jossa uutuuskirjasta saanee muutaman euron.

Kustantamot järjestävät myös kirjabloggareille suunnattuja tilaisuuksia, ja bloginpitäjiä saatetaan kutsua kustantamoiden kaudenavajaisiin siinä missä toimittajiakin. On vaikea kuvitella, että tällaisista tilaisuuksista syntyisi sellaista lojaliteettia kustantamoa kohtaan, että se vaikuttaisi siihen, kuinka bloggari kirjoittaa kirjoista.

Siihen, mistä kirjoista bloggari kirjoittaa, kustantamojen aktiivisuudella luultavasti on merkitystä. Vetoan omaan kokemukseeni: Jos kustantamo lähettää minulle kirjan, siitä päätyy kirjoittamaan helpommin kuin siinä tapauksessa, että kirjaa pitäisi pyytää.

 

Kirjabloginkin pitämisestä voi saada pieniä euroissa mitattavia tuloja.

Blogisivulle voi myydä mainospaikkoja joko suoraan tai mainostuspalvelun kautta. Mainospaikan voi myydä kiinteään kuukausihintaan tai näyttömäärään perustuvalla sopimuksella.

Joillakin nettikaupoilla on kumppanuusohjelmia: jos blogissa olevaa linkkiä klikkaa ja päätyy nettikaupan sivuille – ja jopa ostamaan kirjan –, blogin pitäjä saa nettikaupalta korvauksen liidistä. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kauppa käy paremmin, jos blogikirjoitus on kehuva.

Jonkin mediayhtiön palvelussa olevat bloggarit saavat rahaa sisällöntuottamisesta. Palkkio voi olla juttu-, klikkausmäärä- tai mainosmyyntipohjainen.

Blogin pitäminen saattaa johtaa työtarjouksiin, mutta kovin kaukaa haetulta tuntuu ajatus, että bloggari kirjoittaisi näkemyksensä vastaisesti siinä toivossa, että kustantamo tarjoaisi hänelle keikkaa tai media rekrytoisi kriitikoksi.

 

Pääsääntöisesti – käsittääkseni poikkeuksetta – suomalaisten kirjabloggareiden saamat tulot ovat varsin pieniä. Olisi vaikea kuvitella, että eurot vaikuttaisivat kirjablogien sisältöön siinä määrin, että asia nousisi millään tapaa ongelmaksi.

Jääviyksiä saattaa syntyä muuta kautta. Esimerkiksi itse olen kirjoittanut kirjoja kolmelle suurelle kustantamolle ja tunnen niiden henkilökuntaa vuosikymmenten ajalta. Tämän blogin pitämisestä Suomen Kuvalehti maksaa minulle pienen palkkion, ja Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia kuuluu samaan Otava-konserniin kuin Otava-kustantamo.

Vaikuttavatko nämä seikat siihen, miten ja mistä kirjoitan? Kuvittelen, että asian tiedostamalla pystyn välttämään suuret vinoumat. Kuvitteluni ei kuitenkaan riitä. Mieli voi toimia tiedostamatta johonkin suuntaan. Siksi pyrin tavan takaa tuomaan esiin mahdollisia jääviyksiäni.

Samoin useat kirjabloggarit kokemukseni mukaan pyrkivät toimimaan läpinäkyvästi. Läpinäkyvyys lisää uskottavuutta, ja lukija voi tekstejä kirjoittajan mahdollisia vinoumia vasten.

Kirjabloggarin näkemykseen kirjasta vaikuttavat ehdottomasti eniten kirja itse ja bloggarin kirjallinen maku.