Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan päähenkilön esikuva
”Katso harvinainen arkistokuva: Oikean elämän Antti Rokka ja Suen Tassu yhdessä rintamalla”, mainosti iltapäivälehti.
Tuntemattoman sotilaan hahmojen jonkinmoisina esikuvina mahdollisesti toimineista henkilöistä on tehty juttuja kauemmin kuin muistan. Antti Rokan esikuvasta Viljam Pylkkäästä on kirjoitettu elämäkertakin (Petri Sarjanen: Tuntematon Rokka) ja sen pohjalta vielä sarjakuvateos.
Siihen nähden on aivan kohtuullista, että myös Kalle Päätalon omaelämäkerrallisten romaanien päähenkilön Kalle Päätalon tosielämän esikuvasta on kirjoitettu viimein kattava elämäkerta. Kyseessä on Ritva Ylösen Kalle Päätalo – kirjailijan elämä (SKS, 2017).
Ylösen teos on käynyt hyvin kaupaksi ja yltänyt ainakin kolmanteen painokseen. Se on tavallaan itsestäänselvyys – keikkuivathan Päätalon omaelämäkerralliset romaanit vuodesta toiseen myyntilistojen kärjessä ja niistä otettiin yli 100 000 kappaleen ensipainoksia.
Toisaalta voi ihmetellä: mihin tarvitaan elämäkertaa miehestä, joka on jo kirjoittanut elämästään 26-osaisen ja lähes 17 000 sivun mittaisen Iijoki-sarjan?
Paljoon.
Olennainen osa Kalle Päätalon tuotannon viehätystä ja suosiota oli sen antama lupaus umpirehellisyydestä ja totuudenmukaisuudesta. Hauskasti tätä korosti se, että Päätalo antoi useille henkilöilleen peitenimet: Arvo Orimus oli romaaneissa Oiva Arsimus, Kaija Tamminen taas Raija Koivunen ja niin edelleen.
Peitenimen käyttäminen ei paradoksaalisesti vähennä vaan lisää dokumentaarisuuden vaikutelmaa: lukuohjeeksi tulee, että henkilöt ovat todellisia, mutta heistä kerrotaan todellista nimeä mukailevan peitenimen takaa.
Ja entistä vahvemmin sama rivienvälinen lukuohje pätee romaanien minäkertojaan. Hän on sama mies, jonka nimi lukee kirjan kannessa tekijän kohdalla. Häntä ei edes esitetä salanimellä.
Päätalon romaanit ovat kuitenkin romaaneja. Yhtä lailla kuin kertoja voi kertoa mitä tahansa henkilöstä, jonka nimi ja ulkoiset ominaisuudet muistuttavat jotakuta todellista henkilöä, hän voi kertoa itsestään, mitä lystää. Ja mitä raadollisemmin minäkertoja itseään ruoskii, sitä säyseämmin lukija syö hänen kädestään.
Erityisesti autofiktion kohdalla lukija usein houkutellaan ajattelemaan, että kirjan kertoja, sisäistekijä ja todellinen tekijä ovat erittäin lähellä toisiaan. Ja tällä oletuksella kirjailija voi vedättää lukijaa mielin määrin.
Ritva Ylösen Päätalo-elämäkerta paitsi kertoo Kalle Päätalon elämästä myös peilaa Päätalon elämää Päätalon romaanien fiktiivisen minäkertojan elämään. Tästä vertailusta tulee elämäkertateokseen toinen, kiinnostava taso.
Tällä hetkellä Päätalon metodia käyttää näyttävimmin norjalainen Karl Ove Knausgård.