Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Kadehdittavan luova Risto Isomäki ajattelee Suomen puolustussuunnitelmat uusiksi

Blogit Kirjailijan päiväkirja 23.11.2021 08:31
Karo Hämäläinen
Karo Hämäläinen - avatar
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Risto Isomäki © Eemeli Nättinen / Into

Risto Isomäki on luultavasti luovin tuntemani henkilö. Isomäen luovuus ilmenee hänen ihailtavassa ja kadehdittavassa kyvyssään yhdistellä asioita, oivaltaa ja rakentaa teorioita. Kaiken lisäksi Isomäki (s. 1961) tuntuu olevan kyltymätön kiinnostunut kaikesta, oli se sitten evoluutiobiologiaa, aseteknologiaa, metsänkasvatusta tai laivanrakennusta.

Jos olisin suuryhtiön johtaja, palkkaisin Isomäen välittömästi kuukaudeksi tai kahdeksi konsultiksi seitsennumeroisella kertakorvauksella toimeksiantona: Tuota ideoita!

Yhtiöiden omat organisaatiot tapaavat olla taitavia ideoiden tappamisessa, ja etenkin ulkoa tulleista ehdotuksista löydetään helposti kosolti arvosteltavaa ja syitä, joiden vuoksi ne eivät toimisi käytännössä tai ainakaan tässä kyseisessä yhtiössä. Siksi virheinvestointien riski pysyisi pienenä, vaikka konsultti villiintyisi.

Veikkaan, että vähintään yksi Isomäen konsulttikeikan ideoista perustuisi tavalla tai toisella piioksidiaerogeeliin. Se tuntuu olevan Isomäen suosikkiaine, jonka ominaisuuksia hän on esitellyt kirjoissaan jo aiemmin.

 

Isomäen tapa olla maailmassa heijastuu myös hänen trillereihinsä. Toimisiko, jos kirjoittaisi näin? Tähän vaaditaan takaa-ajokohtaus, miten sellainen tehdään?

Genrenä trilleri ei ole erityisen uutta luova, eikä Isomäki ole lajityypin esteettinen uudistaja. Päinvastoin joissain kohdin hän tuntuu parodioivan lajia, kuten korostaessaan päähenkilönsä Lauri Nurmen (kyllä, toimittajan täyskaima, mille romaanissa vitsaillaankin) ritarillisuutta ja saattaessaan Nurmen tilanteisiin, joissa hän joutuu tekemään ritarillisia valintoja.

Samoin kuin James Bond -elokuvat onnistuvat yhtä aikaa olemaan täysipainoisia trillereitä että hekottelemaan itselleen, niin myös Isomäen kirjat.

 

Kaunokirjoissaan Risto Isomäen suuri ansio siinä, kuinka hän tuo trilleriin usein kuuluvan tietoaineksen osaksi kaunokirjallista kokonaisuutta. Tietoaineksen lisäksi Isomäki esittelee kiinnostavia teorioita, jollaiset ovat tuttuja varsinkin vakoilu- ja salaliittotrillereistä.

Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa Atlantin kuningattaressa (Into 2021) pelastetaan maailmaa ilmastokatastrofilta ilman että teos olisi varsinaisesti cli-tri eli ilmastotrilleri. Romaanissa taistellaan moderneja merirosvoja vastaan viime vuosisadan Afrikka-eksotiikkaa nykyhetkeen päivittäen.

Vaikka Lauri Nurmi ei enää työskentelekään CIA:ssa, hänen kontaktinsa ovat korkeatasoisia ja tehtävät maailman pelastamisen luokkaa. Kuvaavaa on, että fossiilienergiayhtiöiden johtajien systemaattiset murhat – yksikin suuryhtiön pomon murha riittäisi paksun dekkarin aiheeksi – ovat vain Atlantin kuningattaren sivujuoni.

 

Teoksen alkupuolella Isomäki panee Lauri Nurmen pelaamaan sotastrategiasimulaatiopeliä suomalaista kenraalia ja everstiluutnanttia vastaan.

Kohtaus on erittäin kiehtova, enkä spoilaa Nurmen maanpuolustusstrategiaa tässä, sillä Isomäki osaa selittää sen nyanssit paljon paremmin kuin mihin pystyisin. Kohtaus tuntuu kovin irralliselta romaanin muista tapahtumista.

Selitys löytyy teoksen lopusta, jonne kirjailija on kirjoittanut ”Muutama jälkihuomautus” -nimellä olevat jälkisanat. Muutamilla huomautuksilla on mittaa 25 tiheään painettua sivua, noin 1/16 romaanin pituudesta.

Kehuttuaan Suomen hallituksen kesäistä turvetuotantoa leikkaavaa päätöstä hän siirtyy arvostelemaan voimakkaasti HX-hävittäjähanketta. Romaanin kohtaus on saanut toimia tämän saarnan virittimenä ja kaunokirjallisena perusteluna.

”Samalla tavalla kuin panssarilaivat [toisen maailmansodan kynnyksellä], hävittäjähankinta on valmistautumista menneen maailman sotiin”, hän kirjoittaa.

”Kaikissa viime vuosikymmenen sodissa ilmatorjuntaohjukset ovat pudottaneet 97–100 prosenttia kaikista alas tulleista koneista, hävittäjät 0–3 prosenttia. Hävittäjäkoneista ei ole ollut yhdessäkään viime vuosikymmenien sodassa ollut minkäänlaista hyötyä alivoimaiselle osapuolelle. Ylivoimainen osapuoli on kyllä pystynyt käyttämään niitä niin sanottuina rynnäkköhävittäjinä, mutta jopa häkellyttävän vaatimattomalla menestyksellä. Alivoimaisen osapuolen koneet on vihollisuuksien alkaessa aina tuhottu maahan tai niitä ei ole edes yritetty saada ilmaan.”

 

Risto Isomäen ajatusten kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä tai uskoa niiden toteutuskelpoisuuteen voidakseen nauttia hänen oivaltavuudestaan.

Isomäki on itsenäinen ajattelija, joka ei toistele minkään puolueen liturgiaa ja jonka ei tarvitse kalastella minkään eturyhmän suosiota. Hän ampuu tasaisesti ja hykerryttävästi joka suuntaan. Terävästi mutta lempeästi.