Jutun saundi – kuinka väärennöskauppias puhuu?

Marko Erolan kirjoittama Jouni Rannan elämäntarina Vilpitön mieli on nopeasti luettu. Parhaiten taideväärennösten kauppiaana tunnetuksi tulleen Rannan elämän lukuisat vaiheet korttihuijarina, taidekauppiaana, koomapotilaana, monen naisen miehenä ja syytettynä on tiivistetty vajaaseen pariinsataan sivuun. Niistäkin osan täyttää Rannan laatima luettelo välittämistään väärennöksistä.

Vilpitön mieli on suoraviivaista kerrontaa, jossa avioero on muutaman rivin juttu. Ei kuvailuja, ei analysointeja. Toteaminen ja siirtyminen seuraavaan vaiheeseen. Jos Ranta työskentelisi Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa, maanjäristyksen jälkeen hän pyyhkisi pölyt puvusta ja oikaisisi rusettinsa.

Teoksen kronologisesti käynnistävä toinen luku on poikkeus. Se alkaa siteeraamalla valistusfilosofi Denis Diderot’ta ja kuvailemalla koulupojan Forssaa.

Jos olisin ollut Erolan asemassa Rannan elämän muistiinmerkitsijänä, olisin luultavasti pysäyttänyt Rantaa tavan takaa. Kuvaile! Millä puolella taloa se oli ja minkä värinen talo oli, puuta vai betonia, ropisiko sade pelti- vai huopakattoon? Miltä siellä haisi? Miltä iholla tuntui? Millaisia ääniä kuului? Luonnehdi hänen ulkonäköään, käyttäytymistään!

Olisin saattanut tuhota kirjan. Olisin kirjoittanut sen kerronnaltaan paremmaksi ja hävittänyt autenttisuuden.