Juhannusdekkari: Erään yhtiön murha
Traditiot tekevät juhlan. Minun juhannukseeni ei ole enää pariinkymmeneen vuoteen kuulunut hyttysten tappaminen eikä kokkojen katselu. Sen sijaan juhannusdekkarista en luovu.
Perinne alkoi käytännössä varmaan jo lapsena, jolloin perheeni vietti juhannusta keskimoottoriveneellä Saimalla Ristiinan Vekaransalossa muiden veneilevien perheiden kanssa. Tietenkin minulla oli mukanani kirjoja, joita saatoin lueskella veneen keulassa. Ensin Enid Blytoneja, Etsiväkaksosia ja Kolmea etsivää, myöhemmin Agatha Christietä ja Sherlock Holmes -tarinoita.
Ohjelmalliseksi juhannusdekkaritraditioni muuttui 2000-luvun alussa. Kirjoitin silloin erittäin aktiivisesti kritiikkejä, ja kirjoja ilmestyi paljon. Juhannuksena soin itselleni toisaalta pienen levon vaativammasta kirjallisuudesta, ja toiseksi juhannus oli hyvää aikaa selättää paksumpikin nopealukuinen arvostelukirja. Reijo Mäen Vares-romaanien ilmestyminen osutettiin niihin aikoihin juuri juhannuksen kynnykselle, ja koska paljon myyvästä ja siten yleisesti kiinnostavasta kirjasta haluttiin arvostelu nopeasti, Vareksista tuli moneksi vuodeksi juhannuskirjojani. Myöhemmin ryhdyin viettämään juhannuksiani Markku Ropposen Kuhalan seurassa.
Tämän juhannuksen dekkarikseni valitsin kolmen vaihtoehdon joukosta viime hetkellä Kari Häkämiehen Erään yhtiön murhan. Valintaan vaikuttivat Häkämiehen haastattelu Optiossa ja Hesarissa juhannuksen alla julkaistu juttu Nokian ja Microsoftin matkapuhelinkauppojen kiemuroista. Erään yhtiön murhahan lähtee liikkeelle siitä, että suomalaisen matkapuhelinyhtiön amerikkalainen toimitusjohtaja murhataan hänen ollessaan aamulenkillä Hietaniemen rannassa.
Aiemmasta tiedän, että Häkämies osaa uittaa politiikan realiteetteja herkullisesti osaksi rikostarinaansa. Rikoskirjailijana hän edustaa suoraviivaista, realistista poliisiromaania, jossa mielenkiinto ei kohdistu kerrontaan, sanankäyttöön tai rakenteisiin vaan henkilöihin ja aiheeseen. Mitä Häkämies saisi irti Nokiasta?