JP Koskinen lentää halki 1900-luvun

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
JP Koskinen. © Toni Härkönen / Like

En ole lukenut läheskään kattavasti Juha-Pekka Koskisen tuotantoa. Hän on poikkeuksellisen tuottelias ja monipuolinen kirjailija.

Silti uskallan arvella, että Tulisiipi (Like 2019) on hänen tähänastisen tuotantonsa huippu. Se on sydämeenkäyvä tarina pojasta, jolla on elämässään yksi suuri ja kaiken ylittävä intohimo: hän haluaa lentää.

Lentämiseen fanaattisesti suhtautuvan pojan – sillä poikana hän säilyy, vaikka vuosikymmenet vaihtuvat ja ikää karttuu – siivellä tulee käytyä lävitse 1900-luvun ideologioiden kamppailu.

 

Suomalaissiirtolaistaustainen Charles, tai Kaarle, on elänyt lapsuutensa Yhdysvalloissa, jossa hän on nähnyt Charles Lindbergin ja saanut tältä omistuskirjoitetun fanikortin.

Kortista tulee yksi hänen aarteistaan, joka lähtee matkaan mukaan, kun perhe muuttaa laman runtelemasta Amerikasta unelmien maahan Neuvostoliittoon.

Siellä hän pääsee lentämään.

Viimeistään tässä vaiheessa lukija alkaa odottaa, mitä lentäjänuorukaiselle tapahtuu, jahka toinen maailmansota syttyy ja Neuvostoliiton ja Suomen asevoimat ottavat mittaa toisistaan.

 

1900-luvun politiikan ja teknologian kehitys kulkee ääniraitana. Päähenkilöön ne vaikuttavat, tietenkin ja paljonkin.

Lentohaluun nähden kaikki on kuitenkin toissijaista. Maailmanhistoria tapahtuu kehyksissä.

 

Mistä Tulisiiven kirjoittaminen sai alkunsa, Juha-Pekka Koskinen?

Tulisiiven pohjana on monia tarinasoluja, joita olin eri yhteyksissä syystä tai toisesta tutkinut vuosien ajan. Jossakin vaiheessa huomasin, että kaikkia näitä aiheita yhdisti vapaus, muodossa taikka toisessa. Kirjan päähenkilö Kaarle heräsi eloon tämän oivalluksen myötä, ja hänen kauttaan syntyi yhtenäinen tarina.”

 

Tulisiipi on henkilöidensä kehityksen ohella ideologioiden ja teknologian kehittymisen tarina. Oletko tulevaisuusoptimisti?

”Tavallaan. Vaikka nyt näyttää synkältä, kaikki kehitys on ollut aaltoliikettä. Tosin tiukat ajat muodostava aina kehitykseen pullonkaulan, jonka läpi on päästävä. Voi olla, että jokin näistä pullonkauloista on meille liian ahdas, mutta toivottavasti näin ei ole.”

 

Lentomatkustaminen oli 1900-luvun suuri kertomus maailmalle ja suomalaisille. Nyt lentämisestä on tullut ilmastonmuutoksen myötä paheksuttavaa. Miltä näyttää lentämisen tulevaisuus?

”Lentohäpeä on todennäköisesti väliaikainen ilmiö, sillä eihän autoilukaan ole ajoittaisesta syyllistämisestä huolimatta vähentynyt, päinvastoin. Mutta teknologian kehityksen myötä meillä on mahdollisuus päästä joka rintamalla päästövapaampaan liikkumiseen, joten ehkä ongelma poistuu tieteen keinoin. Moottorivoimaisen lentämisen historia on kuitenkin vielä lyhyt, joten ehkä jossakin päin maailmaa on jo tekeillä jotain uutta ja mullistavaa.”

 

1900-luku tuntui päättyvän liberaalin demokratian voittoon. 2000-luku on laittanut maailmanpolitiikan palapelin uuteen asentoon. Mitä siitä ajattelet?

”Globalisaation myötä populismi on noussut ennennäkemättömään kukoistukseen. Yksi syistä on varmaankin ollut, että kaikki ajatukset ovat tulleet näkyviksi, jolloin marginaaliryhmätkin ovat voineet yhdistyä. 1900-luvulla media oli kontrolloitu, ja se miellettiin siksi eliitin äänitorveksi. Nyt tätä unohdetun kansan asiaa ajavat kovaääniset populistit, omaksi edukseen. Edessä voi olla vielä kovia aikoja, mutta tässäkin uskon aaltoliikkeen voimaan. Kuten Abraham Lincoln sanoi: ’Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.’”