Jättikokoinen köyhä muoveissa – Eino Santanen rikkoo, nielee ja runtelee proosan
Enpä ole aikapäiviin ollut niin innostunut lyhytproosasta kuin Eino Santasen Rakas kapitalismi pilkkua (Teos 2020) lukiessani.
Santanen turmelee proosaa ISOKIRJAINSANOILLA ja numerokoodeilla, joita ilmestyy sattumanvaraisesti tekstin sisään. Toisinaan väliin saattaa tunkea nettivideopalvelumainen ilmoitus mainoksesta, jonka voi ohittaa xx sekunnin kuluttua.
”Taistelukenttä” alkaa näennäisen viattomasti kuin mikä tahansa novelli, jossa vain ihmiset on korvattu roboteilla. Vähitellen tekstin sisään alkaa ilmestyä versaalein kirjoitettuja eritteitä, kunnes ”huoneistosta rappuun johtava ovi loksahti auki, ja sen aukeavasta raosta holahti sisään koko huoneen ja siinä taistelevat tarinat nopeasti täyttänyt, Pantone(R) 15-0343 Greenery -sävyinen”––
Värikoodi, josta lisätietoa löytyy Pantonen sivuilta, tarkoittaa nurmenvihreää. Kirjan seuraavat kahdeksantoista sivua koostuvat”NURMENVIHREÄ”-kirjainjonoista. Kirjaimet asettuvat sanoiksi, niitä tavutetaan, niistä muodostuu dialogia. Välimerkit ja välilyönnit rikkovat NURMENVIHREÄ:stä asettelultaan novellilta näyttävää nonsenseproosaa.