Jalkapallon MM-turnauksen aikana voi keskittyä riistoon tai nostalgiaan
Yleensä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksen, etenkin miesten kisojen, avajaispäivänä on tunnelma korkealla. Edessä on usean viikon mittainen poikkeusaika, jolloin koko maailma puhuu pelaajien taitavista suorituksista tai kyseenalaisista vihellyksistä ja jännittää, mikä jalkapallon suurmaa putoaa jo alkuerissä, mikä taas on näiden kisojen Kamerun tai Islanti.
Qatarin MM-turnauksen alla olo on ollut poikkeuksellisen vaisu. Kisafiilis ei kohonnut edes perinteisellä rituaalillani, Kicker-jalkapallolehden MM-kisaekstranumeron ostamisella. Taittelin otteluohjelman auki, mutta en edes teipannut sitä työhuoneeni seinälle.
Syynä on tietenkin se, että Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on myöntänyt kisaisännyyden ilmeisen korruption siivittämänä Qatarille. Öljyllä rikastuneen maan ihmisoikeustilanne on retuperällä, ja näin se rahan avulla vain pääsee markkinoimaan itseään ympäri maailman kuukauden ajaksi.
Korruption ja ihmisoikeuksien lisäksi kengässä hiertää ilmastonmuutos. Qatar elää fossiilitaloudesta.
Qatarin MM-kisojen ongelmia ja FIFA:n korruptiota käsittelee lehtijuttuja syvemmin jalkapalloentusiasti ja jalkapallon MM-kisoista väitöskirjansakin tehnyt mediakulttuurin dosentti Sami Kolamo kirjassaan Riistopallon MM-kisat Qatarissa (Vastapaino 2022).
Kolamo saa näyttämään Qatarin kisaisännyyden täysin absurdilta monessa mielessä. Massiivisten, kovalla rahalla ja siirtotyöläisiä säästämättä rakennettujen stadioneiden kohtalona lienee autioituminen tai kuljettaminen muualla pala kerrallaan.
Kisaisännyys myönnettiin Qatarille joulukuussa 2010. Samaan aikaan valittiin Venäjä vuoden 2018 turnauksen pitopaikaksi. Qatar voitti neljännellä äänestyskierroksella Yhdysvallat, Venäjä toisella äänestyskierroksella Espanjan ja Portugalin yhteishankkeen.
Äänestyspäivä, joulukuun toinen vuonna 2010 vaikuttaa nykykatsannossa kansainvälisen jalkapallon mustalta päivältä.
Jos kisatunnelma ei nouse pallon pyörähdettyä liikkeelle tai jos boikottisyistä kieltäytyy katsomasta MM-turnausta, aina voi palata menneiden pariin.
Koronavuotena 2020 Yle lähetti paljon vanhojen urheilutapahtumien uusintoja. Koska urheilu on uutislaji, vanhojen otteluiden katsominen poikkeaa kategorisesti juuri nyt tapahtuvien tapahtumien seuraamisesta.
Nostagiannälkäisiä jalkapallofaneja ruokkimaan Vastapaino on ikään kuin Kolamon kirjan pariksi julkaissut Markus Pantsarin kirjan Jalkapallon MM-kisojen suurimmat ottelut. Teoreettisen filosofian dosentti Pantsar tarkastellee jokaista mennyttä jalkapallon miesten MM-turnausta yhden ottelun kautta.
Siten esimerkiksi Meksikon vuoden 1986 turnaus pyörii Argentiinan ja Englannin välisen puolivälieräottelun ympärillä. Juuri tuossa ottelussa Diego Maradona muutaman minuutin välein teki kaksi uskomatonta maalia, niistä ensimmäisen jumalan käden (tai oman nyrkkinsä) avulla, toisen virtuoosimaisen läpiajon lopuksi.
Pantsar kertoo otteluista ja niiden kautta koko turnauksesta ja ympäröivästä maailmasta. Sen lisäksi hän ammentaa MM-kisahistorian pohjattoman tuntuisesta anekdoottiarkusta.
Esimerkiksi tuon Jumalan käsi -ottelun alla Argentiinan pelaajat olivat valitelleet epämukavista pelipaidoista. Ne olivat puuvillaa ja kastuivat painaviksi. Huoltajaa pyydettiin etsimään paremmat paidat.
Argentiinan joukkueella oli sponsorisopimus, eikä ranskalaisen urheiluvälineyhtiön kanssa, eikä se pystynyt toimittamaan uusia paitoja. Huoltaja kuitenkin löysi vaatekaupasta oikean brändin paitoja, osti ja ne ja tuunasi niistä kisapaidat.
Yli nelisataasivuinen kirja riittää sopivasti annosteltuna alkusarjavaiheen yli.