Ihmisen ääni ja kuinka se tehdään – Näin(kö) kirjoittaisivat Mika Waltari ja Urho Kekkonen?

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Koko olemukseni värisee uuden päivän levottomuutta. Ympärilläni kohisee mahtava suurkaupunki kaikessa rauhattomuudessaan, mutta saatan melkein kuulla, miten mielikuvituksen muusa sinkoaa aivoihini ajatuksia, jotka vavisuttavat villiä boheemivertani, terästävät hermoni ja nousevat päähän kuin juopumus.

”Vajoan passiiviseen ajatuksettomuuteen kahvin tuoksuessa edessäni ja sakan laskeutuessa hitaasti pienen kupin pohjalle. Mieleeni nousee kuvia, jotka katkonaisen filmin tavoin ovat määrätyllä tavalla satunnaisia ja selväpiirteisiä, – pettäviä, yksiulotteisia kuvia, joita aina tallentuu aivoihin ilman mitään loogillista syytä; autojen yössä kiitävä, muistoissani omituisen mykkä jono, – valoreklaamissa liekehtivin kirjaimin loistava DANSANT SOUTERRAIN, – minulle eksoottisen ja kirpeän, multaisen viinin maku ––”

 

Jos tällaiseen tekstiin törmäisi vuoden 2020 uutuuskirjassa, sitä pitäisi kliseisenä ja vanhanaikaisena. Luultavasti tekstinkatkelmaan ei törmäisi siksikään, että teksti olisi juuttunut kustantamon tekstisiivilään ja päätynyt ”kiittäen palautamme” -pinoon.

”Kiittäen palautamme” -pino on sekin vanhentunut ilmaisu, eiväthän kustantamot enää halua käsikirjoituksia paperilla vaan tekstitiedostoina, jolloin niitä ei tarvitse erikseen palautella.