Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Hyödyllistä – entä sitten?

Blogit Kirjailijan päiväkirja 11.5.2016 14:34
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Aivoveritulppapotilasta voidaan kuntouttaa musiikin avulla. Yhdessä laulamisen on tutkitusti todettu parantavan muistisairaan muistia ja mielialaa.

Nämä asiat opin kuunnellessani juoksulenkillä Yle Radio 1:n Tiedeykköstä. Ohjelmasta opin myös, että puheen sijaan olisi ehkä kannattanut kuunnella musiikkia, sillä musiikki toimii aivoissa hyvin monella alueella, minkä kansankielisesti tulkitsen tarkoittavan, että se aktivoi aivoja laajalti.

Myös kirjallisuuden terveyttä edistävistä vaikutuksista on puhuttu viime aikoina. Vaikkapa kokeellisen romaanin – tai arvoitusdekkarin – voisi kuvitella rassaavan aivoja samaan tapaan kuin sudokun tai ristisanatehtävän. Ehkä lukemalla oppii myös asettumaan toisen ihmisen asemaan – tällöin lukeminen voisi edistää sanokaamme vaikka suvaitsevaisuutta.

Kaikille taiteen välilliset hyödyt eivät kuitenkaan tunnu kelpaavan. He nyrpistelevät nenäänsä hyötypuheelle ja julistavat taiteen itsearvoisuutta.

He ovat oikeassa.

He ovat aivan järkyttävän väärässä.

Se, että taiteesta on välillistä hyötyä, ei vie pois niitä esteettisiä tai intellektuaalisia vaikutuksia, joita sillä on jokaiselle yksittäiselle kokijalle, taiteen tekijälle tai taiteelle taiteena.

Entä sitten, jos joku lukee kirjaa – ja ehkä saa kirjan lukemisesta osaksi myös nautintoa – siksi, että lukeminen kehittää hänen sanavarastoaan, hän oppii siitä ei-äidinkieltään, hän kokee ymmärtävänsä paremmin kurdien asemaa, haluaa treenata keskittymiskykyään, hän haluaa kokea turvallista jännitystä – tai mitä ikinä? Se, että joku käyttää taideteosta välillisessä tarkoituksessa, ei ole taideteoksen vika eikä huononna sitä.

Veitsi on hyvä leikkaamiseen, mutta käytän veitsen tylppää päätä poistaakseni ilman hillopurkista. Sama veitsi soveltuu molempiin. Hillopurkin kannen hakkaamisen jälkeen sillä voi taas leikata. Ruuvimeisselinäkin veitsen kärkeä voi käyttää. Saan myös esteettistä nautintoa veitsestä, jonka Sorsakoski-leimaa on mukava hipelöidä.

Miksei taideteosta voisi vastaavasti käyttää eri tavoin?

Ymmärrän, että pelkona voi olla taidekeskustelun redusoituminen taiteen välillisiin vaikutuksiin. Pidän pelkoa kohtuuttoman liioiteltuna. Taidetta tarkastellaan ensisijaisesti ja valtaosin kulttuuriteoksina. Viime aikoina uutismediassa tuntuu yleistyneen taiteesta puhuminen taloudellisessa mielessä. Kai myös luonnontieteilijät saavat tutkia taiteen vaikutuksia?

Me kirjallisuuden ystävät voimme olla iloisia siitä, että keskustelussa kirjallisuuden vaikutuksista esillä ovat viime vuosina olleet vain positiiviset sivuvaikutukset. En valita, jos tutkijat osoittavat, että kaunokirjallisuuden lukeminen tuottaa esteettisten nautintojen lisäksi myös muuta hyvää. Ja saavat he osoittaa myös sen, jos lukemisella on haitallisia sivuvaikutuksia.