Helppoa rahaa versioilla – JP Koskinen myi saman tarinan kolmeen kertaan

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
JP Koskinen. Kuva: Like / Toni Härkönen.

Näinkö kirjailija painaa rahaa? Kirjailija JP Koskinen on myynyt kosmetiikkatestauksen maailmaan sijoittuvan jännitystarinansa jo kolmeen kertaan.

Alkujaan Helppoa rahaa -nimen saanut tarina ilmestyi Me Naisten jatkokertomuksena vuonna 2015. Storytel teki Helppoa rahaa -äänikirjasarjan vuonna 2016, ja tänä keväänä Helppoa rahaa ilmestyi Liken kustantamana romaanina.

Kuinka helppoa tai vaikeaa oli myydä jatkiksena ilmestynyttä ja yhä verkossa ilmaiseksi luettavissa olevaa tarinaa Storytelille ja Likelle, JP Koskinen?

”Yllätyin itsekin, että Storytel otti tarinan ilolla vastaan, kun asiasta tuli puhetta. Silloin ajatuksena oli, että kuuntelijat ovat hiukan eri kohderyhmää kuin jatkokertomuksen lukijat. Kirjaksi tuo meni myös kivuttomasti. Puhuimme avoimesti siitä, että tarina on jo äänikirjana sekä jatkiksena, mutta Likellä katsottiin, että kirjana se tavoittaisi vieläkin uusia ihmisiä. Olin positiivisesti yllättynyt tästä käänteestä.”

 

Romaanina Helppoa rahaa on 195 sivun mittainen. Teos jakautuu kirjamuodossa 32 lukuun. Jatkiksessa oli kahdeksan osaa, äänikirjasarjassa neljä. Alkuperäinen jako kahdeksaan vaikuttaa olleen rakenteen pohjana myöhemmissä versioissa.

Teokset eivät kuitenkaan ole keskenään täysin samanlaisia.

”Äänikirja on jatkista pidempi ja kirja äänikirjaa pidempi. Alkuperäisen tarinan rakennetta on hiukan rytmin osalta säädetty, koska kirjassa ei tarvita tietyn merkkimäärän jälkeen veretseisauttavaa koukkua”, JP Koskinen kertoo.

 

Eri muodoilla on eri käyttäjäkunnat. Me Naisten lukijamäärä on viimeisimmän Kansallisen mediatutkimuksen mukaan 236 000 henkilöä, mutta heistä luonnollisesti vain harva lukee tai edes selailee jatkokertomusta. Kirjojen ostaja- ja lainaajamäärät ovat tiedossa aivan toisella tarkkuudella, saati äänikirjapalvelun käyttö, josta statistiikka kertoo tarvittaessa tiedot kuunneltujen minuuttien tarkkuudella.

Kovakantisella kirjalla tuntuu olevan formaattien sisällä prestiisiä, sillä esimerkiksi bloggareiden arvioita on tullut vasta kirjaversion myötä.

”Palautetta on tullut joka formaatista, mutta kirjasta eniten. Luulisin silti, että jatkokertomuksella oli suurin yleisö. Äänikirjasta palautetta tulee tasaisesti, eli sen elämä ei pyöri niin voimakkaasti julkaisuajankohdan ympärillä”, JP Koskinen on huomannut.

Kirjassa ei mitenkään tuoda esiin, että tarina on julkaistu kirjallisesti ja kuunneltavaksi tarkoitettuna jo aiemmin. Onko vastaan tullut ”mähän olen lukenut tämän jo” -huudahduksia?

”Näitä ei ole tullut, vaikka itsekin odotin, että tulisi. Tarinassa on tosin aina pientä ekstraa formaatista toiseen.”

 

Helppoa rahaa -tarinassa entinen malli Jonna pääsee työhön, jossa olemattomasta työstä saa kunnollisen korvauksen ja siinä sivussa luksuskohtelun. Onko kaikki liian hyvää ollakseen totta?

Tuolle jännitteelle ja työpaikalla esiin tuleville kummallisuuksille rakentuu teoksen jännite. Alussa lenkkeilijä ei löydä pusikosta ruumista niin kuin trillereissä varsin usein.

Onko saman stoorin myyminen eri kustantajille kirjailijan versio helposta rahasta, JP Koskinen?

”Kun tätä kaivattiin ja haluttiin julkaista eri formaateissa, niin kyllä tuli mieleen, että nomen est omen. Toisaalta on ollut erittäin mukava virittää tarinaa kaksi kertaa parempaan suuntaan. Jos tästä tulee vielä näytelmä ja elokuva, alan miettiä tarkemmin kirjojen nimiä.”

 

Like-kustantamo kuuluu samaan Otava-konserniin kuin Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia.