Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Hei, hei kirjakerhot?

Kirjakerhot olivat kirjabisneksen kultavuosina yksi rahanpainokeinoista. Pääsy kuukauden kirjaksi toi mukanaan mittavan painoksen ja myynnin. Jollei kirjakerholainen erikseen ilmoita, ettei halua kuukauden kirjaa, se kolahtaa hänen postiluukustaan. Kirjakerhojäsenyys on jatkuva tilaus kerhon valitse...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Keskustelu

Kilpailu näkyy nykyään myös siinä, että kerhot lähettelevät extratms.lehtiään, parin sivun liruja jotka saattavat hukkua mainospostiin. Siis kuukauden kirja ei riitä. Tosin olen vanhasta muistista jäsen. Ajalta, jolloin maalle sai lukemista helpoimmin kirjakerhon kautta.

Minä irtisanoin jäsenyyteni juuri tuon jatkuvan markkinoinnin takia – ja sen takia, ettei kuukaudenkirjan perumiseseni tuntunut menvän perille. Nyt tyydyn kirjastojen tarjontaan – pikkukirjastoissa uutuudetkin lähes hyppivät käsiin. Ja matkalukeminen on mukava ottaa e-kirjana tablettiin.
Kirjoja ostan harvoin, sillä ensin pitäisi löytää tilaa uudelle kirjahyllylle,