Gummeruksen paluu
Mikä on tänä vuonna julkaistujen nimikkeiden määrällä mitattuna Suomen suurin kustantamo?
Otava? Tai Bonnier, jos WSOY ja Tammi lasketaan yhteen?
Ei ja kyllä, enimmäkseen ei. Yhteenlaskettuna WSOY ja Tammi eli Bonnierin Suomen kustantamot julkaisevat tänä vuonna eniten aikuisten kaunokirjallisia teoksia, ja Otava-konsernin kustantamobrändit Otava ja Like yhteenlaskettuna ovat nimikkeillä mitattuna toiseksi laajin kirjankustantamo, mutta kun katsotaan pelkästään kustantamobrändejä, nimikemääräykkönen onkin Gummerus.
Selvitin suurimpien suomalaisten kustantamoiden julkaisemien aikuisten kaunokirjallisuuden uutuusnimikkeiden määrää ja nimikemäärien kehitystä ensi viikolla ilmestyvään Parnassoon. Gummeruksen nousu nimikeykköseksi oli minulle selvityksen suurin yllätys. Tänä vuonna Gummerus julkaisee antamansa tiedon mukaan 62 uutuutta. Otava yltää tasan kuuteenkymmeneen, WSOY 58:aan. Käytännössä kolme suurinta kustantamobrändiä ja vielä niiden perässä neljäntenä tuleva Tammi (52 aikuisten kaunokirjallista uutuutta vuonna 2014) ovat yhtä suuria nimikkeillä mitattuna.
Nimikkeiden määrä ei tietenkään ole ainut eikä edes yleisin mittari kustantamojen suuruuden arvioimiseen. Yrityksiä perinteisesti mitataan liikevaihdon perusteella, niin kustantamojakin. Nimikemäärä kertoo kuitenkin kustantamon tuottaman kaunokirjallisen tarjonnan laajuudesta. Nimikemäärän runsaus ja siitä kiinni pitäminen selittänee senkin, että Gummeruksen markkinaosuus on kasvanut.
Tuoreimmalle Mitä Suomi lukee? -listalle Gummerus on saanut vain yhden kotimaisen (Hannu Rajaniemen Kausaalienkeli) ja kaksi käännettyä (Diana Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu ja Nora Robertsin Etsijät) kaunokirjallista teosta. Toisaalta esimerkiksi Tammella ei ole lokakuun MSL-kaunolistoilla yhtään kirjaa (Tammen osalta tilanne korjaantuu joulukuussa, kun Jussi Valtosen Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä tekevät nousee kirjamyynnin top-10:een).
Gummeruksen nimikemäärän takana on laaja käännösviihteen osasto. Gummeruksen 62 uutuudesta peräti 41 on käännettyä kaunokirjallisuutta. Kotimaisen kaunokirjallisuuden nimikemäärällä mitattuna Gummerus on neljästä suuresta vasta neljäs: Otavan (32 kotimaisen kaunokirjallisuuden uutuutta vuonna 2014), WSOY:n ja Tammen jälkeen.
Samaan aikaan, kun muut suuret kustantamot ovat vähentäneet käännösviihteen kustantamista, Gummerus on pitänyt kiinni niin kutsutun naisviihteen ja jännityskirjallisuuden tekijöistään. En ymmärrä, miten niiden kustantaminen on taloudellisesti järkevää pienentyneen kirjakerhomyynnin aikana, mutta ilmeisesti niin on, sillä eihän niitä muuten tehtäisi.
Koko 2000-luvun ajan Gummerus on tuntunut jääneen kelkasta, mutta aivan viime aikoina suunta tuntuu kääntyneen – huomaamatta kahden suuremman kustantamokonsernin varjossa. Gummerusta pitkään kannatelleen Kalle Päätalon tuotannon loputtua linjoja on etsitty uudelleen, yritetty, välillä erehdytty ja välillä onnistuttu. Onnistumisista loistava osoitus on se, että tämänvuotisessa Finlandia-kuusikossa oli kaksi Gummeruksen teosta: Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää ja Anni Kytömäen Kultarinta. Edellisen kerran Gummerus oli saanut ehdokkaita Finlandia-finaaliin vuonna 2009, sitä ennen vuonna 2001.
On oikeutettua puhua Gummeruksen paluusta.
Selvitys suurimpien suomalaiskustantamoiden nimikemääristä ja niiden kehityksestä Parnassossa 6-7/2014, joka ilmestyy 4. joulukuuta.