Gaalaan mahtuu useampi Finlandia
Kirjallisuuden Finlandia-palkinto jaetaan kolmessa kategoriassa. Niistä lasten- ja nuortenkirjallisuus sekä tietokirjallisuus ovat jokseenkin selviä vaikkeivät läheskään aika selvärajaisia kategorioita.
Sen sijaan Finlandia-jalokivien komein timantti, kaunokirjallisuuden Finlandia, johtaa nimellään harhaan. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voivat nimittäin saada vain romaanit. Asiallisempaa olisikin nimittää palkintoa romaani-Finlandiaksi.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen ehdottaa MTV-uutisten jutussa neljännen Finlandia-palkinnon tai -palkintokategorian perustamista.
”Korkeatasoinen taidekirjallisuus; runot, aforismit, novellit ja esseistiikka ansaitsisivat oman palkinnon. On valitettavaa, että ajatellaan vain, että nämä eivät myy. Asia voisi olla toisin, jos ne saisivat enemmän huomiota”, hän sanoo Kari Pyrhösen artikkelissa.
Kirjallisuuden Finlandia-palkinnoista vastaavan Kirjasäätiön pääsihteeri Elina Lahdenkauppi ei jutun mukaan lämpene ajatukselle. Hänen mukaansa palkintojen lukumäärän lisääminen hajottaisi näkyvyyttä.
Olen kummankin kanssa samaa mieltä ja eri mieltä.
Tuntuu typerältä, että pieni osa perinteisten kirjankustantamoiden kustantamista kirjoista ei genrensä vuoksi pääse kilvoittelemaan Suomen tärkeimmästä kirjallisuuspalkinnosta. Se syö myös palkinnon arvoa.
Toisaalta vielä typerämmältä se tuntui aiemmin, silloin kun novellit ja runot pudotettiin pois Finlandiasta. Nykyisin Finlandia ei enää vaikuta olevan niin merkittävä kuin aiemmin ja se mielletään puhtaammin kustantamoiden myynninedistäjäksi. Kustannusmaailmakin on monimuotoistunut (samalla kun se on kaksinapaistunut).
Kirjallisuuden rajat liukuvat, ja vaikkapa Juha Hurmeen Finlandia-voittajaa Niemeä (Teos 2017) voi perustellusti pitää yhtä lailla esseeteoksena kuin romaanina. Viime kädessä palkinnon esiraati ratkaisee genrevalinnan, sikäli kun kustantamo tulee kirjan kisaan lähettäneeksi. Ja julkiseksi rajanveto tulee vain siinä tapauksessa, että teos raadin mielestä nousee vuoden romaanien kärkikuusikkoon.
Mutta mikä mahdollinen neljäs kategoria olisi nimeltään – ja millaisia rajanvetoja se toisikaan mukanaan? Jos Ville Hytösen ehdotuksen mukaisesti neljäs, oman palkintonsa ansaitseva kategoria olisi ”korkeatasoinen taidekirjallisuus: runot, aforismit, novellit ja esseistiikka”.
Olisiko Hurme voinut vuonna 2017 voittaa sekä romaani-Finlandian että korkeatasoisen taidekirjallisuuden Finlandian?
Jos neljäs kategoria olisi ”korkeatasoinen taidekirjallisuus”, mitä romaanit sitten olisivat? Matalatasoista viihdekirjallisuutta?
Elina Lahdenkaupin ajatusta näkyvyyden hajoamisesta en niele. Julkisuus on kovasti pirstaloitunut Finlandia-palkinnon suuruuden vuosista. Arkipäivätkin riittäisivät hyvin ehdokasjulkistuksille, jos Ekberg Extraan ehdokasjulkistuksiin asteltaisiin jatkossa tiistain, keskiviikon ja torstain lisäksi myös maanantaina.
Voittajajulkistustilaisuuteen, Finlandia-gaalaan, juhlahumua mahtuisi enemmän. Aikoinaan kirjoitin Parnassoon pääkirjoituksen, jossa ehdotin Finlandia-gaalan perustamista. Ajatus oli varmasti ollut esillä muuallakin jo aiemmin, ja on hienoa, että se on toteutettu.
Tuolloin hahmottelin lukuisia eri palkintokategorioita Urheilugaalan tapaan. Ehkä samaan juhlatilaisuuteen voisi keskittää myös muita kirja-alan palkintoja?
Uusiakin palkittuja voisi kukittaa. Ehkä muutaman vuoden päästä kimpun ja kunniakirjan voisi antaa vaikkapa vuoden parhaalle tekoälylukijalle.