Fuskaako Kansallisteatteri? ”Entuudestaan tuntemattomia” papereita onkin esitelty useissa kirjoissa

Marko Tapion (1924–1973) Arktisen hysterian ensimmäinen näytelmäsovitus on Suomen Kansallisteatterin kevään kiinnostavia uutuuksia. Ensi-iltansa maaliskuun alussa saanutta, Juha-Pekka Hotisen ja Atro Kahiluodon dramatisoimaa näytelmää mainostetaan syvältä kouraisevaksi draamaksi Suomesta.

Tapio sai valmiiksi kaksi osaa (Vuoden 1939 ensilumi, WSOY, 1967 ja Sano todella rakastatko minua, WSOY, 1968) neliosaiseksi suunnittelemastaan Arktinen hysteria -romaanisarjasta. Näytelmän kiehtovuutta lisää se, että Kansallisteatteri kertoo näytelmän hyödyntävän ”Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta löytyneitä, entuudestaan tuntemattomia Tapion luonnoksia teoksen kolmannesta ja neljännestä osasta”.

Warelia-kustantamon perustaja, Marko Tapio -entusiasti Marko Vesterbacka arvostelee julkisessa Facebook-muistiinpanossaan Kansallisteatteria harhaanjohtavasta tai ainakin tietämättömästä markkinoinnista: luonnokset ovat tutkimuksessa ja kirjallisuudessa hyvinkin tiedossa.

Vesterbacka huomauttaa, että esimerkiksi Anne Fried on kirjoittanut jo vuonna 1977 aineistosta, joka käsittää 125 konekirjoitussivua ”Marko Tapion viimeisestä käsikirjoituksesta”. Käsikirjoituslainauksiakin sisältävä essee on julkaistu uudelleen vuonna 1989. Myös Marko Tapion veli Harri Tapper, Tapion kustantaja Vilho Vikstén ja Tapiosta väitellyt Matti Kuhna ovat kommentoineet näitä Kansallisteatterin mukaan ”entuudestaan tuntemattomia” liuskoja, Vesterbacka osoittaa.

Näytelmän dramatisoineet Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto eivät niele Vesterbackan kyseenalaistuksia.