Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Finlandia-skandaali muhii: perjantaina pöyristytään taas

Blogit Kirjailijan päiväkirja 8.11.2017 12:05
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Toivottavasti perjantaina syntyy jokin kohu, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistetaan.

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot ovat merkittäviä juuri saamansa huomion vuoksi. Suomen Kirjasäätiö, jonka takana ovat Suomen Kustannusyhdistys ja opetusministeriö, on onnistunut rakentamaan Finlandiasta mediaa ja suurta yleisöä kiinnostavan tuotteen.

Runeberg, Savonia tai uusi Botnia – eivät palstamillimetrien arvoisia, tietokirjallisuuden palkinnoista puhumattakaan. Koomisesti yksi näkyvimmistä ja sen kautta myös kustantamoiden ja kirja-alan silmissä tärkeimmistä palkinnoista on Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto (nimeltään Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto), joka saa aina valtakunnan ykkössanomalehdessä selvästi muita palkintoja – Finlandiaa ehkä lukuun ottamatta – suuremman huomion.

Kohut ovat palstamillimetrejä ja markkinoinnin kielellä ansaittua mediaa. Kohut ovat merkki siitä, että palkintoihin liittyy intohimoja. Eikä media kohisisi, jos kohun ei aavisteltaisi koskettavan lukijoita. Kohut ovat merkityksen merkki.

Itse asiassa olen kovin pahoillani siitä, että lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandiasta, entisestä Finlandia Juniorista, on saatu hyvin harvoin keitettyä kunnon kohua.

Kun olin Finlandia Junior -raadissa, valitsimme ehdolle kuvakirjan, jonka tekstin tehnyt kirjailija oli jo kuollut. Seuraavan päivän Hesarin jälkiviisastelussa spekuloitiin, saisiko perikunta osan palkintosummasta, jos kyseinen teos voittaisi. Ei sen kummempaa.

Kun olin kaunokirjallisuuden Finlandia-esiraadissa, lööpit täyttyivät siitä, kuinka Jari Tervo oli taas törkeästi jätetty Finlandia-ehdokaskuusikon ulkopuolelle. Me emme kuitenkaan Tervolta Finlandiaa vieneet, sillä vuoden diktaattori kertoi myöhemmin, ettei hän olisi valinnut Troikkaa voittajaksi Puhdistuksen edelle. Paljon painomustetta ja palstamillejä – ja taatusti lisää kirjamyyntiä paitsi ehdokkaille myös Tervon romaanille.

Kohuja on saatu aikaan kirjoittajan kansalaisuudesta ja kotimaasta. Varjolistoja ja veikkauksia esitetään, kirjallisuustoimijat pahastuvat, kun oma suosikki ei ole kuusikossa. Varjolistat, veikkaukset ja muiden teosten esiin nostaminen on minusta vain hyvä asia, sillä siten huomiota saavat myös muut laadukkaat teokset.

Kohu voi myös sattua, jos sen esittäjä toimii tyylittömästi. Omien raatilaiskokemusteni perusteella en arvosta ketään, joka pari vuoden aikana ilmestynyttä kirjaa luettuaan haukkuu kolminumeroiseen määrään kirjoja tutustuneen kolmihenkisen raadin asiantuntemattomaksi. Vaihtoehtoja ja lisäyksiä listoille voi myös esittää lyttäämättä kohtuuttomasti jotain ehdolla olevaa teosta.

Jos kohuun ei keksitä muita aiheita, aina voi ynnätä kirjojen kustantamojakaumaa tai kirjoittajien kotipaikkoja – viime vuonna kaunokirjallisuuden Finlandiaa leimasivat Turku-kytkyt. Toisinaan raadit tietoisesti petaavat kohunpaikkoja esimerkiksi koostamalla kuusikon pelkästään naispuolisista kirjailijoista tai kirjantekijöistä. Joskus media tarttuu täkyihin, joskus ei.

Kiihkeästi kirjoitetut kolumnit ja muut Finlandia-näkemykset ovat eräänlainen someraivon sivistyneempi muoto. Ne osoittavat, että kirjat kiinnostavat. Tietenkin kirjoista voi ja pitää saada käydä muutakin, hyvin etäisesti kirjojen kanssa tekemisissä olevaa keskustelua kuin peitsentaittoa sisällöistä tai esteettisistä valinnoista. Olisi kummallista, jos henkilöityneessä mediassa kirjoja ei henkilöitäisi.

Toivon, että sisällöistä ja estetiikasta puhuminenkaan ei silti painu tykkänään pinnallisten kohukuohujen alle. Painuu se toiveistani huolimatta, mutta se on median luonne.

Tänä vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden yhteydessä on käyty keskustelua esimerkiksi tietokirjallisuuden määrittelystä. Aihe mahdollistaa hyvinkin syvällisen filosofisen keskustelun.

Kirjoittaja on kirjoittanut yhdessä Alexander Stubbin kanssa tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana olevan, pienimuotoisen kohun aiheuttaneen teoksen Alex. Suomen Kuvalehden toimittaja Riitta Kylänpää on kirjoittanut tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana olevan Pentti Linkolan elämäkerran. Suomen Kuvalehti kuuluu samaan Otava-konserniin kuin kirjankustantamo Otava.