Finlandia-gaala

Alkuvuosi täyttyy tummien pukujen täyttämistä hopeanhohtoista gaalavälkkeistä. Pari yötä sitten jännitettiin Kultaisen maapallon voittajia, eilen hurrattiin suomalaisille urheilusankareille ja perjantaina Kansallisoopperassa kerrotaan televisioalan Kultaisen Venlan voittajat. Gaalatilaisuudet ovat alan sisäisiä yhdessäolojuhlia, mutta ne saavat myös laajan televisionäkyvyyden ja kiinnostavat yleisöä.

Eilisiltana Hartwall-areenan permannolla Urheilugaalaa seuratessani mietin, voisiko sama toimia kirjallisuudessa. Onhan journalismillakin jo oma Suuri journalismipalkinto iltapukujuhlineen.

Suomalaisen kirjallisuuden suurin ja tärkein mediahuomiota tavoitteleva tapaus on Finlandia-palkinto. Viime vuonna kaikkien kolmen kategorian Finlandia jaettiin samassa tilaisuudessa, kun aiemmin tietokirjailijat, lasten- ja nuortenkirjailijat ja romaanikirjailijat ovat saanet palkintonsa kukin omana päivänään omissa tilaisuuksissaan.

Kansallisteatterissa järjestetyssä Finlandia-juhlassa oli askel gaalan suuntaan, mutta vain askel. Tuon askeleen muodostivat näyttelijöiden esittämät katkelmat ehdokasteoksista, videointrot ja gaalavarustukseen jo koomisuuteen asti kuuluva valokuvausseinä. Ehkä oma hashtagkin oli. Finlandia-palkintojen jakotilaisuus järjestettiin iltapäivällä, ja se lähetettiin suorana netissä useammankin tiedotusvälineen sivuilla.

Entä jos Finlandia-palkintojen jakotilaisuuden sijaan olisikin ilta-aikaan järjestettävä, suorana lähetyksenä jollakin pääkanavalla televisioitava Finlandia-gaala? Koska Finlandian tavoite on läpeensä kaupallinen, eikö olisi loogista maksimoida kaupallinen (huomio)arvo?