Filosofi Esa Saarinen ei ole lukenut yhtään kirjaa
Kirjan kanssa tapahtuvan kohtaamisen kannalta on liian sulkevaa sanoa, että on lukenut jonkin kirjan. Tätä mieltä on filosofi Esa Saarinen.
Hän ottaa esimerkiksi filosofi Bertrand Russellin Elämäni-omaelämäkerran (suom. Eila Pennanen, runojen suomennos Kirsi Kunnas), jota hän alkoi lukea lukiolaisena. Teos näytti yhden mahdollisuuden siitä, millaista voi olla olla filosofi.
Russellin Elämäni oli yksi niistä kirjoista, jotka ovat olleet tärkeitä sen suhteen, millainen Esa Saarisen elämästä on muodostunut. Hän sanoo, ettei hän silti pystyisi sanomaan kirjan sisällöstä juuri mitään.
Toisaalta ulkoinen elämä vaikuttaa kirjoihin.
”Olin viime kesänä Vieremällä luennoimassa osana Villi vasikka -viikkona. Luentoni otsikko oli ’Päivä lehmänä’. Se muutti sisäistä kuvaani Ylä-Savosta ja Juhani Ahon Rautatie-teoksesta”, Saarinen kertoi esiintyessään Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa.
Hänen kanssaan keskusteli filosofi Mikko Lahtinen. Keskustelun otsikkona oli ”Kirjan ihme”.
”Kirja saa olla jotain henkilökohtaista merkityksessään jollekulle”, Saarinen muistutti.
Tästä näkökulmasta kirjan lupaus on se, että se saattaa synnyttää odottamattomia mielleyhtymiä.
”Ne ovat juuri sinulle olennaisia.”
Merkitykset syntyvät suhteessa aiemmin tiedettyyn.
”Jos olisin varttunut maitotilalla Ylä-Savossa ja se olisi yleisesti tunnettu tosiasia kuin se, että Esalla on usein leoparditakki, olisin varmaan rakentanut se mun luentoihin”, Saarinen pohjusti ja johti ajatuksen siihen, että tällöin kuulijoissa ei olisi herättänyt vastaavia mielleyhtymiä ja ajatuksia, kun hän mainitsi pitäneensä Ylä-Savossa luennon ”Päivä lehmänä”.
Entä suomalainen nuori, joka sanoo: ”Mua ei kirjallisuus kiinnosta. Musta ei ole lukutytöksi tai -pojaksi.” Kuinka innostaisit häntä huomaamaan kirjan ihmeen? Mikko Lahtinen kysyi.
”Kiira Korpi julkaisi runokirjansa. Sitä ovat lukeneet sellaiset lukijat, jotka eivät olisi lukeneet mitään runokirjaa, jos he eivät olisi lukeneet Kiira Korven runokirjaa. Kirjaa lukiessaan he ovat saattaneet huomata, että he ymmärtävät, mitä siinä sanotaan.”
”Kieli on jotain, minkä puoleen täytyy suostua kääntymään. Menemme aika sattumallisten virtausten mukana tosiasiallisessa ajankäytössämme. Voi käydä niin, että olemme sulkevampia mihin tahansa kirjaan nähden siitä syystä, että ihmiset, joita kohtaamme, eivät ota puheeksi kirjaa vaan jotakin muuta.”
”Meidän [kirjojen ystävien] tehtävämme on auttaa voittamaan kirjoja kohtaan mahdollisesti koettua ennakkoluuloa.”
Saarinen kertoi myös jo vuosikymmeniä sitten kehittämästään välähdystekniikasta. Se sai alkunsa siitä, että edes opiskelijat eivät suostuneet lukemaan kirjoja.
”Poimit minkä tahansa kirjan, avaat sen aivan pistä tahansa. Kun silmä osuu mihin tahansa kohtaan, se on juuri oikea kohta. Tämä on E. Saarisen välähdystekniikka”, hän tiivisti.
Menetelmä ei sovi tenttikirjojen lukemiseen, mutta Saarinen muistutti, että enimmäkseen ihmiset eivät lue kirjoja sitä varten, että ne testataan tentissä.
”Ihmiset lukevat siksi, että he elävät elämäänsä.”
Satunnaisesta kohdasta avattu satunnainen kirja voi olla ”sun elämäsi elämän rikastamisen kannalta olennainen tapahtuma”.
Kirjoittaja on Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmatoimikunnan jäsen.
Muokattu 2.7.2023 klo 6.52: Korjattu kirjoitusvirhe.