Eurooppa on historiaa ja tuhoon tuomittu mutta oikullinen ja ah niin rakastettava – hollantilaiskirjailijan oivaltava romaani on täydellinen koronakesään

Profiilikuva
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Kun Hannu Raittila kaksikymmentä vuotta sitten hahmotteli eurooppalaisuutta, hän teki sen Venetsiaan sijoittamallaan romaanilla Canal Grande (WSOY 2001). Samaan kaupunkiin päätyy alankomaalaiskirjailija Ilja Leonard Pfeijffer romaanissaan Grand Hotel Europa (suom. Sanna van Leeuwen, luk. Aarne Linden, Gummerus 2021).

Eurooppalaisuutta myös Pfeijffer etsii, ja löytää sen historiasta. Eurooppa on menneisyys ja menneisyyteensä käpertynyt, monista historiastaan olemuksensa ammentavista kansallisvaltioista koostuva maanosa, joka jää suoraviivaisten amerikkalaisten ja tulevaisuuteen katsovien kiinalaisten jalkoihin.

12-vuotias kiinalaistyttö soittaa viulullaan Paganinia kuin mestari. Purkkaa jauhava ja pornahtavasti pukeutuva alaikäinen amerikkalaistyttö pakottaa keski-ikäisen mieskertojan kanssaan yhden yön seksiin ja esittää sitä ennen juridiset paperit, joiden mukaan kaikki muu paitsi anaaliseksi on ok.

Mutta niin vain kertoja-päähenkilön rinnalla kulkee riidasta toiseen italialainen taidehistorioitsija Clio, jonka kanssa päähenkilö, Italiassa asuva alankomaalaiskirjailija, jakaa ainakin ylemmyydentuntoisen suhtautumisen turismiin.