Entä jos?
Olin siinä uskossa, että Yksin-romaanini olisi ensimmäinen romaani, jossa Paavo Nurmi on päähenkilönä. Luulin väärin.
Vierailin alkusyksystä Erkki Vettenniemen kanssa Roman Schatzin radio-ohjelmassa Yle Radio 1:ssä. Lähetyksen jälkeen kävellessäni yhtä matkaa Vettenniemen kanssa hän kertoi huomanneensa, että viime vuonna on ilmestynyt omakustanteena Paavo Nurmi -romaani.
Kotiin päästyäni kaivoin tiedot ja tilasin taiteilijanimi Martti M. Niemen Voittaja-nimisen romaanin suoraan kirjailijalta itseltään. Toimitus hieman viivästyi, koska kirjailija kävi tekemässä kattoremontin ennen syyssateita, mutta toisaalta sainpa postissa Nurmi-romaanin lisäksi saman kirjailijan teokset Jeesuksesta ja Väinämöisestä.
Voittaja alkaa kuvauksella Tukholman olympialaisista. Hannes Kolehmainen ja Ranskan Jean Bouin ottavat mittaa toisistaan. Välilä käväistään Kolehmaisen pään sisällä, välillä Bouinin. Näistä päistä päädytään Paavo Nurmeen.
Martti M. Niemi juoksee Nurmen juoksijanuran läpi kilpailusta kilpailuun ja on tulkinnoissaan samoilla linjoilla kuin Antero Raevuori Juoksijain kuningas –tietoteoksessaan. Usein juoksun perässä on dokumenttiromaanimaisuutta korostaen tulosluettelot samaan tapaan kuin olympialaisten jälkeen julkaistuissa paksuissa olympiateoksissa, joita Voittaja muistuttaa myös siinä, että Nurmen juoksujen ohella kirjassa juostaan heeroshenkisesti läpi myös muita lajeja, joissa suomalaisille tulee menestystä. Miten ne Nurmeen liittyvät, jää selittämättä.
Voittaja noudattelee tietoteoksia vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisiin saakka. Todellisuudessa Nurmen osallistuminen Los Angelesin olympiamaratonille estettiin ammattilaisuuden vuoksi aivan maratonin kynnyksellä. Historiatietojen mukaan Nurmi ei ilmeisesti seurannut kisaa vaan oleili Suomen joukkueen majapaikassa. Yksin-romaanissani panen Nurmen istumaan Los Angelesin olympiastadionin katsomoon.
Martti M. Niemen romaanissa Nurmi pääsee osallistumaan sillä ehdolla, että siitä tulee hänen viimeinen kansainvälisen liiton alainen juoksunsa.
Kuinka juoksu sujuu ja kuinka siinä käy? Se on romaanin keskeinen jännityksen kohde, joten lopputulosta en voi paljastaa.
Voittaja-romaanin Los Angeles -kuvaukseen keskittyvät viimeiset sivut ovat kiinnostavaa kontrafaktuaalista jossittelua, ja itse kysymys lienee Suomen urheiluhistorian eniten spekuloituja aiheita, samaa luokkaa Juha Miedon Lake Placidin sadasosasekuntitappion jossittelun kanssa.
Romaaneissa kontrafaktuaalisuus viedään useimmiten suurten yhteiskunnallisten ratkaisujen tasolle: Entä jos natsi-Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan? Entä jos Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen? Suomessa tällaisia historian suurilla tapahtumien jossitteluun keskittyviä teoksia ilmestyy kohtuullisen vähän. Liittäkää tuohon alle kommenttikenttään vaikkapa 2000-luvulla ilmestyneitä suomalaisia historiajossitteluromaaneja!