Elämä luikertelee idylliin – Aki Ollikainen särkee suviyön auvon
”Yritettiin keittää sitä sinun korviketta. Paahdettiin voikukan juuria ja Kaius haku kotoaan pakurikääpää”, Meri huusi oven läpi.
”Onnistuiko?”
”Mistä minä tiedän. Onnistui, jos sen piti maistua paskalta.”
Luontokuvauksella on suomalaisessa kirjallisuudessa painavat perinteet. Jo ensimmäinen suomenkielinen romaani alkaa maisemamaalailulla: Jukolan talon ”läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle.”