Asko Sahlbergin Göteborgissa elämä on kuolemista
Siihen nähden, kuinka paljon Suomessa on viime vuosikymmenen aikana puhuttu ja kirjoitettu maahanmuutosta, hämmentävän harvoin olen törmännyt artikkeleihin, joissa maahanmuuttoa käsiteltäisiin Ruotsin kokemusten kautta. Ruotsi on kuitenkin yhteiskuntana monella tapaa Suomen kaltainen, mutta sillä on kulttuurien sulautumisesta, rinnakkainelosta ja muista maahanmuuttoon liittyvistä ilmiöistä pitempi historia.
Onneksi on kaunokirjallisuus ja onneksi on Asko Sahlberg, jolle kysymysrypäs on omakohtaisestikin läheinen, onhan hän maahanmuuttaja, ruotsinsuomalainen.
Haudallasi, Adriane päähenkilön tarkastelevan katseen alla ovat kuitenkin Pohjoismaita kauempaan kansankotiin saapuneet ihmiset.
Göteborg on Asko Sahlbergin ansiosta suomalaisessa nykykirjallisuudessa Tukholmaa, Osloa ja Kööpenhaminaa merkittävämpi kaupunki. Onpa Sahlbergin lisäksi kaupunkia esiin nostanut myös ainakin Markku Pääskynen.
Göteborgin reilusta puolesta miljoonasta asukkaasta yli kolmasosa on maahanmuuttajataustaisia. Lähes 250 000 göteborgilaisen vanhemmista vähintään toinen on syntynyt muualla kuin Ruotsissa.
Viime kesänä kaupunki nousu uutisotsikkoihin ilmeisesti organisoitujen autojen polttamisen myötä.
”Esimerkiksi rasistisena pidettyyn profilointiin perustuvat katuratsiat ovat tavalla tai toisella tilanteiden laukaisijoina. Myös Ruotsissa on aiemmin nähty juuri tällaisista syistä alkaneita mellakoita”, sosiologian apulaisprofessori Eeva Luhtakallio sanoi tuolloin Seuran haastattelussa.
Siinä on miljöö, johon Sahlberg sijoittaa romaaninsa.
Haudallasi, Adrianan (Like, 2019) keski-ikäinen minäkertoja vuokraa talonsa piharakennukseen vuokralaiseksi romanialaistaustaisen Adrianan. Pian hänelle selviää, että Adriana tienaa rahansa prostituutiolla.
Adrianan toiminta ei ole hänelle ongelma, ja heidänkin välilleen syntyy jotain friends with benefits -mäistä.
Sen sijaan Adrianan asiakkaat herättävät hänessä vihaa, joka kasvaa ja yltyy väkivallaksi.
Haudallasi, Adriana ei kuitenkaan ole ensisijaisesti romaani maahanmuutosta tai siitä, mikä on Ruotsiin muuttaneen romanialaisnaisen ihmisarvo.
Se on romaani integroitumisesta sosiaalisiin verkostoihin. Siis yksinäisyydestä.
Kertojen verkostosta katkeilevat langat yksi kerrallaan lyhyen ajan sisällä. Hänen isänsä tekee kuolemaa. Hänen kaverinsa tapetaan. Ja lopulta – romaanin nimeä vasten tämä tuskin on juonipaljastus – myös hänen vuokralaisensa kuolee.
Sahlbergin aiemmastakin tuotannosta tuttu eksistentiaalinen ahdistus lohkeilee riveille.