Arkkitehti Antoni Gaudí päätyi asumaan ystävänsä suunnittelemaan taloon, joka ei olisi muuten mennyt kaupaksi
Kaupunkia ei tietenkään muodosta maantiede, kadut tai rakennukset, mutta jos puhtaasti rakennetun ympäristön – ja ehkäpä myös ilmaston – perusteella pitäisi valita suosikkikaupunkini, se olisi niistä vähäisistä kaupungeista, joita jollain tapaa tunnen, ilman muuta Barcelona.
Katalonian pääkaupungissa arkkitehtuuri on kaikkialla ja se on omaleimaista. Hotellini varaan kapeiden kujien Ciutat Vellasta läheltä Rambla-kävelykatuketjua ja samalla merta ja Katalonian aukiota. Kaupungissa usein vain kävelen ja katselen ympärilleni.
Barcelonassa rakennetun ympäristön kauneus koostuu ainakin asemakaavasta – mahtavat vinokadut ja siellä täällä hengähdystaukoja suovat puistot – ja rakennusten arkkitehtuurista. Kaupunki on myös pitänyt yllä arkkitehtuurimainettaan. Myös uusille rakennetuille alueille on noussut maamerkkejä.
Ensimmäisenä Barcelonasta ja arkkitehtuurista tulee väistämättä mieleen Antoni Gaudí.
Hänen tunnetuin teoksensa lienee yhä keskeneräinen Sagrada Familia -kirkko, mutta minut ovat tyrmänneet Passeig de Gràcia -kadun varrella yllättäen talorivistöistä esiin nousevat veistosmaiset La Pedrera ja Casa Batllò, jotka Gaudí suunnitteli tilaajiensa yksityiskodeiksi.
Kun kerran arkkitehti suunnitteli muille noin näyttäviä asuntoja, kuinkahan hän itse asui? Vastauksen saa Parc Güellissä sijaitsevassa Gaudín kotimuseossa, joka toimi arkkitehdin kotina vuodesta 1906 vuoteen 1925, jolloin hän muutti lyhyeksi loppuelämäkseen Sagrada Familian lähelle.
Käytän Gaudín kodista ennemmin sanaa ”yllättävä” kuin ”pettymys”. Suhteessa loistokautensa arkkitehtonisiin teoksiin hänen kotinsa on tavanomainen.
Itse asiassa hän ei edes ole suunnitellut sitä itse, vaikka on antanut leimansa ja nimensä koko ympärillä olevalle Parc Güell -puistolle. Talon suunnitteli hänen läheinen työtoverinsa Francesc Berenguer, ja Gaudí muutti siihen, koska taloa ei tahdottu saada kaupaksi.
Vauhtia täytyy ottaa hieman kauempaa. Gaudí oli suunnitellut katalonialaiselle liikemiehelle, kreivi Eusebi Güellille jo aiemmin palatsin ja kirkon tekstiilitehtaansa työntekijöille. Nyt Güell sai idean: hänpä jalostaisi kaupungin ulkopuolella olevan kukkulan asuinrakennuskäyttöön. Sinne nousisi komea puisto ja kuusikymmentä villaa.
Tehtävään hän palkkasi ihailemansa Gaudín.
Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900 ja puistoa rakennettiin vuoteen 1914. Ensimmäinen, mallitaloksi tarkoitettu talo valmistui vuonna 1904. Güell yritti kaupitella sitä, mutta kun se ei tahtonut mennä kaupaksi, hän ehdotti Gaudílle, että tämä muuttaisi siihen. Epäilemättä hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen.
Kuudenkymmenen talon sijaan Güellin puistoon nousi vain kaksi taloa.
Gaudí pääsi asumaan suunnittelemaansa puistoon ja näki ikkunastaan Sagrada Familian työmaalle, mutta asui muuten tylsästi. Kotimuseossa on hyvin vähän Gaudín omaa kalustoa. Sen sijaan esitellään arkkitehdin muihin asuntoihin suunnittelemia huonekaluja.