Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Alkua kohti

Blogit Kirjailijan päiväkirja 28.8.2014 22:44
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

1990-luvun alussa tulostin matriisiprintterilläni novellintapaisen, nidoin arkit yhteen ja asettelin ne huolellisesti C4-kirjekuoreen. Vedin kirjekuoreen viivoittimella lyijykynäviivat, jotta mustekynällä kirjoittamani osoite meni taatusti suoraan. Lopuksi pyyhin kumilla lyijykynän jäljet pois ja liimasin oikeaan yläkulmaan riittävän markkamäärän edestä postimerkkejä.

Vein kuoren vanhan kouluni pihalla sijainneeseen postilaatikkoon, johon jätettyihin kuoriin lyötiin Päämajamuseon erikoisleima, sillä erikoinen oli sisältökin. Toivoin kovasti, että vastaanottaja, Parnasson päätoimittaja Jarkko Laine, vastaisi kirjeeseeni myöntävästi.

Jarkosta ei kuunaan kuulunut mitään. Hän varmaankin hukkui toiveikkaiden wanne be -prosaistien jos kohta lyyrikoidenkin paperinippuihin ja teki pöydälleen tilaa pudottelemalla kirjekuoret paperinkeräyslaatikkoon, jos toimituksissa siihen aikaan vielä sellaisia oli. ”Ei kiitos” -vastauksenkin lähettäminen edellytti kirjeen kirjoittamista tai puhelinsoittoa, enkä minä välttämättä päivystänyt virka-aikana kotona odottamassa puhelua, koska olin koulussa.

Myöhemmin, ehkä vuonna 2000, kirjoitin Jarkolle pari pientä juttua Parnassoon. Silloin operoitiin jo sähköpostilla.

***

Vuoden neljäskään Parnasso ei ole vielä ilmestynyt, mutta viidennen tekeminen on jo täydessä vauhdissa. Se on ensimmäinen Parnasso, jonka teen tuottajan roolissa.

Kuluneen parilla tunnilla reilun vuorokauden aikana olen syöttänyt toimitusjärjestelmään kaksi juttua, jotka ovat nytkäyttäneet sydäntäni.

Työssä, niin kuin työssä aina, on etupäässä työläitä töitä. Noiden tekstien lukeminen, kevyt käsittely ja siirtäminen lehdiksi toimitusjärjestelmän kansiorakennelmiin eivät tuntuneet työltä. Tunsin itseni etuoikeutetuksi päästessäni lukemaan sellaista kirjallisuuslehteä, jota haluan lukea, ja kaiken lisäksi ennen muita.

Vaikka en tee lehteä vain itselleni, teen sitä myös itselleni.

Olen varma, että kuvatessaan äärimmäisen yksityistä ja intiimiä nuo kirjoitukset koskettavat jokaista ja jokainen lukija pystyy samaistumaan niihin. Äärimmäisen yksityinen on universaalia.