”Alhaisin piirre ihmisessä on tarve löytää joku jota nöyryyttää”

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton. Kansi: Laura Lyytinen.

En voi väittää, että Elizabeth Stroutin romaani Nimeni on Lucy Barton (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2018) olisi paras analyysi siitä, mitä tarkoittaa ”perhe”. Kaikista lukemistani kirjoista se on kuitenkin siinä ykkönen.

Strout tavoittaa häikäisevästi ihmissuhteiden vivahteet. On itkettävän pahaa, on kyyneleet silmäkulmiin nostavan hyvää, eikä mikään ole yksiselitteistä.

Eikä se koske vain perhesuhteita vaan suhdetta kaikkiin läheisiin. Kimuranttia on.

Stroutin romaani tapahtuu valtaosin newyorkilaisessa sairaalahuoneessa, jonka ikkunasta näkyy Chrysler Building, ”kuin ihmiskunnan suurin ja ylevin toivo, sen kauneuden haave ja kaipaus”.