Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Akateemisen tuho

Blogit Kirjailijan päiväkirja 31.3.2016 11:07
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Tuskin minkään muun myymälän interiööri ja kalusteratkaisut ovat aiheuttaneet Suomessa niin paljon julkista keskustelua kuin Akateemisen kirjakaupan Helsingin Pohjois-Esplanadilla sijaitsevan liikkeen.

Syyt ovat ilmeiset. Ensinnäkin myymälä on kieltämättä komea. Kirjapalatsia hienompaa kirjakauppaa saa etsiä Pohjoismaista – turhaan. Lähin Akateemisen mitat ylittävä kirjakauppa taitaa löytyä Berliinin Friedrichstrasselta.

Akateemisen lippulaivamyymälä sitoo itseensä kulttuuriarvoja. Se symboloi suomalaista lukemiskulttuuria. Osin se varmasti täyttää myös helsinkiläisten kaipuuta keskellä kaupunkia sijaitsevaa kirjastoa kohtaan.

Lisäksi myymälän on suunnitellut Alvar Aalto ja sitä pidetään kansallisena arkkitehtuuri-ikonina. Aallon nimi herättää kunnioitusta. Kun vuosi sitten haastattelin Akateemisessa tanskalaiskirjailijaa Peter Høegiä, hänen arkkitehtiseuralaisensa halusi haastattelun jälkeen istahtaa Aallon nimeä kantavaan kahvilaan.

On harvinaista, että kaupallinen toimija saa luotua kauppatilan, johon kohdistuu niin suuria intohimoja. Se on osoitus paitsi taitavasta markkinoinnista myös sellaisista kestävistä ratkaisuista, joilla on lisätty brändipääomaa kaupallisen tehokkuuden kustannuksella, asetettu pitkän aikavälin kehitys päiväkohtaisen myynnin maksimoimisen edelle. Esimerkiksi valtavan tyhjän tilan pitäminen Helsingin keskustassa ei ole millään mittarilla järkevää tilankäyttöä.

Viime vuonna Stockmann myi Akateemisen kirjakaupan Bonnierille. Uuden omistajan johdolla Akateemisen myymälöissä on toteutettu uudistuksia. Bonnier on Stockmannin vuokralainen, joten lattianeliöitä on katsottu tarkkaan. Esimerkiksi Helsingin lippulaivamyymälän kolmannessa kerroksessa ei enää ole kirjakauppaa vaan Technopolis rakentaa sinne pistäytymistoimistoa. Toimistokerros avautuu vapun jälkeen. Samoin alakerran paperiosasto ja oppikirjat on siirretty toiseen kerrokseen.

Lippulaivamyymälän uudistuksia esiteltiin tänä aamuna kutsuvierastilaisuudessa. Olin käynyt kurkkaamassa muutoksia jo ennen pääsiäistä, mutta Helsingin Sanomissa olleen kohua tavoitelleen jutun myötä päätin käydä katsomassa, josko pääsiäisen aikana kaupassa on tehty hirveyksiä.

Ei ollut. Kuten aiemmin oli kerrottu, kirjalaivojen väliin on uitettu kirjagondoleja, joissa kirjat ovat esillä kansi katsojaa vasten. Alakerran kirjatiheyttä on kasvatettu selvästi, mutta vaikutelma ei ainakaan kutsuvierastilaisuuden väkimäärällä ollut ahdas vaan runsas.

”Täällähän näyttää kirjakaupalta”, oli monen suusta kuulemani kommentti.

Ainakin sumusta aurinkoon nousseena aamuna kakkoskerroksen paperiosaston valtavat ikkunat tuntuivat pääsevän oikeuksiinsa entistä paremmin.

Viime päivinä olen lukenut kommentteja, joissa on arvosteltu Akateemisen kirjakaupan nimikevalikoiman pienenemistä – joka on tapahtunut jo edellisvuosien aikana – ja erityisesti vieraskielisen kirjallisuuden tarjonnan vähenemistä. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi Timo Vihavainen blogissaan.

Kovin mielelläni minäkin vaeltelisin vieraskielisten kirjojen seassa ja hengittäisin niistä leijuvaa kulttuurihöyryä. Aivan varmasti myöa Akateeminen tai mikä tahansa kirjakauppa pitäisi laajan portugalinkielisen valikoiman, jos sille olisi kysyntää. Ymmärrän hyvin kirjakaupan työntekijöiden tuskan, kun he leimaavat 80 prosentin aletarroja hyllyssä pölyttyneisiin ja nuhrautuneisiin nimikkeisiin ja tekevät alaskirjaukset varaston arvoon.

Tuntuu kohtuuttomalta, että kaupalliselle toimijalle asetetaan vaatimuksia tehdä jatkuvasti tappiollista liiketoimintaa. Jonkin verran sitä voi tehdä vaikkapa kulttuuriarvojen ja yhtiön brändin nimissä, mutta alituinen tappion tekeminen vaarantaa koko toiminnan jatkuvuuden. Kohtuuttomat vaatimukset ovat seurausta siitä asemasta, jonka Akateemisen Esplanadin myymälä on saanut. Sitä pidetään kulttuuri-instituutiona niin kuin Kansalliskirjastoa, ei kauppana.

Kotimaisten kirjakauppojen linjaus keskittyä kotimaiseen kirjallisuuteen on järkevä. Jos jotain toimintaa pitää kompensoida, mieluummin vähälevikkistä kotimaista kuin vieraskielisiä bestsellereitä, joita asiakkaat käyvät hypöstelemässä kaupassa ja tilaavat ne sitten Amazonista.

Suomen Kuvalehti kuuluu Otava-konserniin, johon kuuluu myös Akateemisen kirjakaupan kanssa kilpaileva Suomalainen kirjakauppa. Kirjoittajan pääasiallinen kustantaja on Bonnier-konserniin kuuluva WSOY. Bonnier omistaa Akateemisen kirjakaupan.