Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Aikuisten aarteenetsintä täyttää kirjakoulun kesästä toiseen

Blogit Kirjailijan päiväkirja 2.7.2017 11:12
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Ajattelin olevani ovela. Kun Tellervo Koivisto tulisi kertomaan, kuinka Tellervo Koivistosta tuli Tellervo Koivisto, Sylvään koulun juhlasali olisi täynnä viimeistä seisomapaikkaa myöten.

Olin oikeassa. Jo kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua ihmiset kääntyivät ovelta pois, koska eivät mahtuneet sisään.

Koska pitkälti toista tuhatta ihmistä olisi juhlasalissa, muualla Vanhan kirjallisuuden päivillä olisi väljää. Saisin lounaan jonottamatta, pääsisin kiertelemään rauhassa myyntiosastoilla. Siksi en ollut mennyt varaamaan itselleni paikkaa salista – voisinhan katsella ohjelmanumeron myöhemmin täältä.

Tässä päättelyni meni vikaa. Vaikka sali oli tupaten täynnä, myös muualla Sylvään koululla ja sen pihapiirissä oli runsaasti ihmisiä, jotka kävivät yksitellen läpi antikvariaattien kirjahyllyjä ja lueskelivat tekemiään ostoksia auringonpaisteessa.

Tämän kokemuksen perusteella uumoilen, että tämänvuotisten Vanhan kirjallisuuden päivien lauantai oli ainakin lähellä viime vuosien lauantaipäivien yleisöennätystä. Pääsymaksuttoman tapahtuman yleisömäärää ei tiedetä tarkasti, mutta yleisen arvion mukaan kaksipäiväinen kirjan juhla on viime vuosina kerännyt pyöreästi 15 000 kävijää. Sitä voi suhteuttaa vaikkapa pääsymaksullisten Jyväskylän kirjamessujen (viime vuonna 10 400 kävijää) ja kolmipäiväisten Turun kirjamessujen (23 400) kävijämääriin. Kaiken lisäksi väenpaljous kerätään kesä-heinäkuun taitteen tapahtumien superviikonloppuna.

Eikö kirjan sitä paitsi pitänyt kuolla?

Olen aiemminkin ihastellen ihmetellyt tapahtuman suosiota. Vanhan kirjallisuuden päivien puheenjohtaja Leena Majander selittää Turun Sanomien haastattelussa Sastamalan ihmettä yhteisöllisyydellä ja sillä, että kerran tapahtumassa vierailleista tulee vakiokävijöitä.

”Täällä myös kohtaa vuodesta toiseen sellaisia syvempiä lukemisen virtauksia, jotka eivät ole pintajulkisuudessa, vaan vaativat pysähtymistä ja syventymistä”, hän sanoo.

Lisään vielä yhden selityksen: aarteenetsinnän.

Vanhan kirjallisuuden päiville ei tulle pelkästään kuuntelemaan alustuksia, haastatteluita ja keskusteluita (toki toivon niidenkin olevan kiinnostavia, kuulunhan päivien ohjelmavaliokuntaan) eikä vain tapaamaan tuttuja. Sinne tullaan myös ostamaan kirjoja.

Eikä ehkä ensisijaisesti edes ostamaan vaan etsimään. Vanhan kirjallisuuden päivät tarjoaa satoja ja satoja hyllymetrejä löytämisen riemua.

Koulun pihalle pystytetyssä jättiteltassa ja koulun ensimmäisen kerroksen tiloissa antikvaariset kirjakauppiaat läväyttävät esiin kirjallisuuden moninaisuuden. Tarjolla on kaunokirjallisuutta laidasta laitaan ja tietoa eri aloilta. Yksi myy kaiken pöydillä olevan kahdella eurolla, toiselta löytyy keräilyharvinaisuuksia. Kakkoskerroksen luokat ja käytävät ovat täynnä käyttämättömiä mutta myös muita kuin aivan viimeisimmän sesongin kirjoja, joita kustantajat myyvät messuhinnoin.

Paatuneellekin kirjallisuuden harrastajalle on tarjolla järjettömät määrät teoksia, joiden olemassaolosta ei ole voinut olla tietoinen.

Antikvariaattien kuluneiden Lundia-hyllyjen ja myyntiosastojen kirjoilla lastattujen pöytien – kirjoja on aseteltu myös tiskialtaiden reunoille – koluaminen on aikuisten aarteenetsintää. Aarteenetsintään kuuluu sinnikäs työ kirjapaljouden äärellä, tiukka itsekuri viettelyksiä vastaan ja ostokohteiksi tiheän seulan läpi päätyvistä löydöistä koituva lukemisen riemu.