Agatha Christien tuotannon keräämiseen kului 20 vuotta – nyt Marja-Liisa Ylitalo luopuu aarteistaan

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Olen aina pitänyt jännityskirjoista. Lapsena luin kaikki Neiti Etsivät ja Viisikot ja mitä niitä muita olikaan. Sitten löysin Agatha Christien. Ensimmäinen lukemani Christien kirja oli Eikä yksikään pelastunut. Tosin siihen aikaan sen nimi saattoi olla Kymmenen pientä neekeripoikaa. Oli sen verran huikea kokemus, että piti kirjastosta haalia kaikki mahdolliset Christien teokset. Eikä niitä siellä tietenkään kaikkia ollut saatavilla”, Marja-Liisa Ylitalo kertoo.

Keräilijäluonteinen Ylitalo innostui hankkimaan itselleen Christien tuotantoa.

”En muista, mikä oli ensimmäinen oma Christien kirjani. Todennäköisesti sain sen vanhemmiltani lahjaksi.”

Kirjoja hän etsi antikvariaateista, ja 1980-luvulla hän liittyi Uudet kirjat -kirjakerhoon.

”Oi ilo ja autuus, kun kuukauden kirjana oli uusi Christie! Tilasin aina jokaisen. Samalla jatkoin divareissa käymistä, eihän kaikista kirjoista otettu uusintapainoksia. Vanhoja helmiä löytyi.”