Agatha Christien tuotannon keräämiseen kului 20 vuotta – nyt Marja-Liisa Ylitalo luopuu aarteistaan
”Olen aina pitänyt jännityskirjoista. Lapsena luin kaikki Neiti Etsivät ja Viisikot ja mitä niitä muita olikaan. Sitten löysin Agatha Christien. Ensimmäinen lukemani Christien kirja oli Eikä yksikään pelastunut. Tosin siihen aikaan sen nimi saattoi olla Kymmenen pientä neekeripoikaa. Oli sen verran huikea kokemus, että piti kirjastosta haalia kaikki mahdolliset Christien teokset. Eikä niitä siellä tietenkään kaikkia ollut saatavilla”, Marja-Liisa Ylitalo kertoo.
Keräilijäluonteinen Ylitalo innostui hankkimaan itselleen Christien tuotantoa.
”En muista, mikä oli ensimmäinen oma Christien kirjani. Todennäköisesti sain sen vanhemmiltani lahjaksi.”
Kirjoja hän etsi antikvariaateista, ja 1980-luvulla hän liittyi Uudet kirjat -kirjakerhoon.
”Oi ilo ja autuus, kun kuukauden kirjana oli uusi Christie! Tilasin aina jokaisen. Samalla jatkoin divareissa käymistä, eihän kaikista kirjoista otettu uusintapainoksia. Vanhoja helmiä löytyi.”
Keräily jatkui vielä koko 1990-luvun.
”Viimeisin hankinta on vuonna 2001 julkaistu Seitti, joka on romaaniksi sovitettu näytelmä. Kaikki varsinaiset romaanit olinkin jo saanut kirjahyllyyni, ja siihen meni aikaa noin 20 vuotta.”
Nykyisin kirjoja keräilevä pyörähtää nettiantikvariaateissa tai huhuilee kirjaa keskustelupalstoilla. Viime vuosituhannella näitä välineitä ei ollut, joten kerääminen kävi hitaasti.
”Toisaalta oli aina erityisen ilahduttavaa löytää puuttuva teos, koska se ei käynyt käden käänteessä.”
Tämän vuoden alussa Marja-Liisa Ylitalo kirjoitti Facebookin Dekkariryhmään avauksen: ”Minulla on ongelma. Nimittäin suunnilleen kaikki Agatha Christien dekkarit. Niitä on kovakantisina ja pokkareina, muutama englanninkielinen. Tilaa vievät paljon. Maltaako näistä luopua vai pitääkö hankkia uusi kirjahylly?”
Vastauksia tuli paljon, ja odotetusti valtaosa kommentoijista kannusti hankkimaan uuden kirjahyllyn – eihän vaivalla kerätyistä kirjoista voisi luopua!
Ylitalo päätti kuitenkin toisin. Viime sunnuntaina hän kertoi samassa ryhmässä päättäneensä luopua Christie-kokoelmastaan.
Mikä johti päätökseen?
”Kirjat ovat olleet hyllyssäni ja valkoisessa rottinkiarkussa viimeisen löydön jälkeen parikymmentä vuotta, ne ovat saaneet muuttaa useaan kertaan, ja pölytkin on monesti pyyhitty. Vähitellen olen kuitenkin opetellut hillitsemään keräilijäluonnettani”, Ylitalo pohjustaa.
Hän myöntää, että kirjoista luopuminen kirpaisee, etenkin tästä kokoelmasta.
”Asiaa olen pohtinut jo kymmenen vuotta, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Jossain vaiheessa olin ajatellut antaa kirjat lapselleni, mutta nähtävästi lukumieltymyksemme eivät ihan osu yksiin.”
”Tuntuu suurelta tuhlaukselta vain säilyttää klassikkokirjoja, kun melko huono olen niitä uudelleenkaan enää lukemaan. Siispä uutta, hyvää kotia Christien kirjoille etsimään!”
Dekkariryhmä-Facebook-ryhmässä on jo ilmoittautunut useita halukkaita ostajia Ylitalon Christie-kokoelmalle.
”Nyt kyllä hieman hirvittää luopua suosikeistani eli Tommy & Tuppence -kirjoista”, Ylitalo pohtii.
Aviopari Tommy ja Tuppence Beresford on Christien vähemmän tunnettuja päähenkilöitä Hercule Poirot’n ja Jane Marplen varjossa.
”Mieltäni ilahduttaisi saada kaikki kokoelmani kirjat saman katon alle.”