Aateliston hillitön harmi – Benedict Cumberbatch tuo 25 vuotta vanhan romaanisarjan suomeksi
Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Eikä koskaan ole liian myöhäistä tehdä isänmurha ja kääntää onneton lapsuus kaunokirjallisuudeksi.
Edward St Aubynin ilmeisen omaelämäkerrallisen Patrick Melrose -sarjan avaava romaani Mitäs pienistä (Never Mind, 1992, suom. Markku Päkkilä, Otava 2018) kuvaa sadistista miestä, joka romaanin ensimmäisellä sivulla huvittelee hukuttamalla muurahaisia puutarhaletkulla ja muutamaa sivua myöhemmin muistelee, kuinka oli pakottanut (nykyisen, silloin tulevan) vaimonsa syömään manteleilla täytettyä kyyhkyä riisipedillä lattialta ”ilman veistä ja haarikkaa, käyttämättä käsiä –– niin kuin tyttö joka leikkii koiraa”.
Vajaaksihan sadistihahmon kuvaus jäisi, jollei hän ennen sadatta sivua raiskaisi poikaansa.
Mitäs pienistä -romaanissa tai mittansa ja rakenteensa puolesta ehkä paremminkin pienoisromaanissa päähenkilönä ei oikeastaan ole sen paremmin David-isä kuin Patrick-poikakaan vaan joutilas anglosaksinen yläluokka. Teoksessa on samaa menneen maailman tunkkaista lemua kuin Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illassa (The Remains of the Day, 1989, suom. Helene Bützow, Tammi 1990).
Siinä missä Ishiguron asenne on lempeän nostalgisoiva, St Aubyn lyö lukijan naamalle liiallisen rikkauden ja liiallisen joutilaisuuden, alkoholismin ja kohtuuttomuuden. Rahalla saa kaikkea nuoresta puolisosta alkaen, ja se on luonnon laki.
Kirjan henkilögalleriassa sympatiaa herättää oikeastaan vain Patrick-poika, joka on oppinut pelkäämään etenkin isänsä reaktioita.
En tiedä, miksi Otava on päätynyt julkaisemaan Edward St Aubynin kolme ensimmäistä Patrick Melrose -kirjaa suomennoksen ensipainoksessa yhdessä niteessä, jota myydään näköjään vajaalla kolmellakymmenellä eurolla. Olisihan kustantamo voinut tehdä kustakin kirjasta erilliset painotuotteet, jotka olisi voitu tuoda markkinoille vaikka parin kuukauden välein uutuuskirjalle edulliseen viidentoista euron kappalehintaan.
Minuun päätöksellä oli kuitenkin vaikutusta. Mitäs pienistä -pienoisromaanin loputtua kurkistin, kuinka sarjan toinen osa Ikävä juttu (Bad News, 1992) alkaisi. Ja kun se alkoi kohtauksella, jossa aikuiseksi kasvanut muttei aivan varttunut Patrick Melrose matkaa Concordella Atlantin yli hakemaan isänsä ruumista Yhdysvalloista, oli luettava lisää.
Painelin Ikävän jutun läpi puolimaratonin jälkeisenä ketturointiyönä. Kirja sopi tilanteeseen täydellisesti, vaeltaahan sen päähenkilö Patrick Melrose koko pienoisromaanin huume- ja viinapöllyssä.
Omena ei ole puusta kauas pudonnut, mutta uudella sukupolvella on uuden sukupolven keinot täyttää tyhjyyttään ja yrittää päästä eroon rahoistaan.
Sarjan kolmas osa Toivon mukaan (Some Hope, 1994) kietoutuu juhlien ympärille. Rakenne vastaa ensimmäistä osaa, mikä korostaa ajankohdan päivitystä lähemmäs nykyhetkeä. Sivut täyttyvät dialogista, jossa yksi keskeisistä teemoista on arvon ja sosiaalisen pääoman näyttäminen ja käyttäminen.
Ihana kupla! Aivan kuin seuraisi satua kuningashuoneiden arjesta. Rahaa ja rikkauksia, irvokkaita ja rikkinäisiä ihmisiä. Niihin ja niiden ristiriitaan perustuu sujuvasti kirjoitetun kirjasarjan suosio.
Suomeksi St Aubynin Melrose-sarja on saatu kirjojen pohjalta tehdyn viisiosaisen tv-minisarjan ansiosta. Tv-sarjassa Patrick Melrosea näyttelee Benedict Cumberbatch. Sarjan ensimmäinen jakso tulee HBO Nordiciin maanantaina 14. toukokuuta.
Patrick Melrose -romaanipentalogian kaksi viimeistä osaa ilmestyvät suomeksi syyskuussa yhteisniteessä Toivoa sopii. Markku Päkkilä suomentaa.
Näin tv-sarjat herättelevät henkiin vuosikymmeniä aiemmin ilmestyneitä romaaneja. Samoin on käynyt muun muassa Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanille, johon pohjautuva sarja on nostanut teoksen maailmanlaajuiseksi bestselleriksi.
Atwoodin romaani The Handmaid’s Tale ilmestyi alkujaan vuonna 1985 ja suomeksi seuraavana vuotena. Viime vuonna Tammi otti Matti Kannoston suomennoksesta korjatun painoksen kansainvälisesti yhteneväisellä tv-sarjakannella.