Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Ääniä haudan takaa – näin meihin vaikutetaan

Blogit Kirjailijan päiväkirja 5.3.2018 14:46
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Kun korvan tärykalvo värähtelee ääniaaltojen mukaan, äänen prosessoiminen kuuloaistimukseksi ihmiskehossa on vasta alussa.

Ääniaalto on voinut lähteä liikkeelle flyygelistä, jossa vasara on iskeytynyt tarkasti viritettyyn metallikieleen. Vasaran liikkeen on pannut aluille kosketinta painanut pianisti.

Onko pianisti hipaissut vai iskenyt kosketinta? Millä hetkellä hän on sen tehnyt suhteessa muiden kosketinten painamiseen? Mitä kosketinta hän ylipäätään on painanut? Sen ratkaisee usein se, mitä sävellystä pianisti on esittänyt ja mikä on hänen tulkintansa siitä.

Sävellys on taltioitu viidelle viivalle piirretyillä merkinnöillä ja sanallisilla esitysohjeilla. Alkuperäisnuotteihin vivahteita antaa vielä säveltäjän kädenjälki, se kuinka hän on pidellyt kynää ehkä satoja vuosia sitten pyrkiessään vangitsemaan mielessään soivaa sävelmää paperille yhteisesti sovittua koodikieltä käyttäen.

Vaikutusketju on pitkä ja altis häiriöille.

 

Samalla tapaa ihmisen kasvamista ja kehittymistä sysivät eteenpäin erilaiset vaikutukset. Maritta Lintusen Stella-romaanissa (WSOY 2018) nykyhetken päähenkilö on mieslääkäri, jonka sisällä soi. Hän on lapsena soittanut pianoa ja ihastuu pianisteihin.

Taustalla tuntuu olevan lapsuuden ensimmäinen elinvuosi, jolloin poika asui äitinsä kanssa entisen laulajattaren Sylvi Indreniuksen luona. Indrenius halusi omia pojan äidiltään ja istuttaa tähän musiikin: ”Anna Jurin loistaa omaa valoaan. Sitä minkä minä hänessä tunnistin.”

Laineet lyövät nykyhetkeen niin kuin Bachin Goldberg-muunnelmat 1700-luvun puolivälistä.

 

Stellassa menneisyys on yhtä vahva kuin nykyisyys. Lintunen kertoo tarinaa vuoroin lääkärin nykyhetken ja hänen äitinsä 1980-luvun kautta.

Äänen saa myös Sylvi Indrenius, jonka ehdottomat ja painavat ajatukset ovat teoksen väkevintä tekstiä.

Indreniuksessa on voimaa ja tenhoa, joiden avulla hän painaa lääkärin äidin varjoonsa ja kohoaa romaanin toiseksi päähenkilöksi.

 

Monet musiikin maailmassa liikkuvat romaanit käsittelevät lahjakkuutta eri kanteilta. Henkilögalleriaan kuuluvat diivamaisen vahvat ja äkkiväärät, draamallisesti herkulliset hahmot, jotka esittävän taiteen parissa on helppo ottaa todesta.

Uskottavuuden ja yksityiskohtatarkkuuden takana on usein myös kirjoittajan vahva musiikkitausta. Lintunen on koulutukseltaan musiikin maisteri, viime vuonna ilmestyneen Mustat koskettimet -romaanin (Siltala 2017) kirjoittanut Marjo Heiskanen on opiskellut pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa. Sibelius-Akatemia-tausta on myös 1980- ja 1990-luvuilla lahjakkuuden ja tarmokkuuden ristivetoa muusikkoromaaneissaan käsitelleellä Sakari Issakaisella.