Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Ääneen

Blogit Kirjailijan päiväkirja 10.6.2015 10:05
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Testasin romaanin viimeisellä editointikierroksella itselleni uutta keinoa: luin käsikirjoituksen ääneen.

Ajatuksen työmuotoon sain viime viikon torstaina, jolloin luin yleisölle pari otetta viimeistelyn alla olleesta käsikirjoituksesta Kirjakrooli-tapahtumassa. Ääneen lukiessani huomasin haluavani editoida tekstiä lisää. Kaivoin kynän rintataskusta ja tein merkintöjä liuskoihin, jotka olin jo käynyt läpi, editoinut niin kuin olen tavannut editoida.

Täytyyhän romaanin olla sellainen, että jos sitä myöhemmin joutuu lukemaan ääneen, ei tule pakottavaa muokkaustarvetta!

Tällä ajatuksella läksin luku-urakkaan. Aikaa siihen oli vain kaksi työpäivää.

Yksin-romaanissa on noin 260 sivua; lopullinen mitta ratkeaa graafikon työpöydällä typografisten ratkaisujen myötä. Siis 130 sivua per päivä. Kokemattomalle ääneenlukijalle se oli liikaa. Kurkku rasittui ja jouduin lukemaan osan vain ikään kuin ääneen.

Ääneen lukeminen poistaa turhat sanat ja karsii toisteisuutta. Miksi kirjan lukijan pitäisi jaksaa lukea sellaista, mitä kirjailijakaan ei itse jaksaisi lukea ääneen? Ennen ensimmäistä ääneenlukupäivää tekstitiedostossa oli mittaa reilut 290 000 merkkiä. Ääneenlukueditoinnin jälkeen merkkejä oli jäljellä 282 000, vaikka kierroksen yhteydessä lisäsin tiedostoon kaikenlaisia kirjaan kuuluvia metatietoja kuten ISBN-numeron, copyright-tiedon ja kiitokset rahoittajille. Teksti tiivistyi siis kolmisen prosenttia, parani ehkä enemmän.

Karsimisen lisäksi ääneenluku paljasti joitakin kehnoja ilmaisuja. Vastaan tuli kappaleita, joissa ensimmäinen ja neljäs virke saattoivat sanoa saman asian hieman eri sanoin. Toinen pois, ehkä koko kappaleen rakenne uusiksi.

Ääneen lukeminen koettelee tekstin rytmiä ja paljastaa tautologian.

Vaikka käsikirjoitusta kirjoittaessani eri vaiheissa olen maistellut virkkeitä, teoskokonaisuuden melko tiivisrytminen läpilukeminen tuo esiin hieman toisella tavalla esimerkiksi sellaisia paikkoja, joissa teksti puuroutuu. Ääneenluku auttaa huomaamaan, missä sakkapaikat sijaitsevat ja kuinka niitä voi hämmentää auki.

Ilman muuta teen ääneen lukemisesta itselleni toistuvan työtavan.