Kevään suurin kirjapettymys ei ole kirjailijan syytä
Laurent Binet’n Kuka murhasi Roland Barthesin? (suom. Lotta Toivanen) oli kevään eniten odottamani romaani.
Siitä tuli suurin pettymykseni kevään kirjojen joukosta. Niin suuri pettymys oli, että ulkonäöltään viekoitteleva romaani makaa yhä ikkunalaudalla avoinna siitä kohdasta, johon viimeksi lukiessani jäin (näköjään sivulle 170). Tuskin tulee luettua loppuun.
Miksi näin kävi? Mikä on pettymyksen anatomia?
Jos pörssiyhtiö kertoo hyvästä tuloksesta, mutta sijoittajat ovat odottaneet erinomaista tulosta, osakekurssi laskee. Tulos on hyvyydestään huolimatta pettymys.
Luultavasti minulle kävi samoin Binet’n kanssa. Ranskalaiskirjailijan edellinen suomennos HHhH (suom. Taina Helkamo) oli ollut minulle huikaiseva lukukokemus, yksi ilmestymisvuotensa 2015 kirjoista.
HHhH:ssa ranskalaiskirjailija kertoo trillerimäisesti Prahan teurastajaksi kutsutun Reinhard Heydrichin salamurhan tapahtumat ja samalla kyseenalaistaa ankarasti – ja hauskasti ja älykkäästi – historiallisen tiedon ja historiallisen romaanin olemassaolon mahdollisuuden, tai ainakin luonteen. HHhH on yhtä lailla romaani historian muodostamisesta kuin kiehtova jännityskertomus, joka muun ohella kertoo varsin avartavasti Tšekkoslovakian tapahtumista toisen maailmansodan aikana.
Kuka murhasi Roland Barthesin? lähtee liikkeelle ranskalaissemiootikon kuolemasta, jota aletaan tutkia murhana.
Näitä tietoja vasten odotin kieli pitkällä romaania, joka pujahtaisi älykkäästi ranskalaisen kirjallisuustieteen ja kulttuurintutkimuksen maailmaan ja rakentelisi herkullisia salaliittoteorioita.
Aivan väärin perustein odotin ja aivan väärin odotin.
Kuka murhasi Roland Barthesin? on lukemani 170 sivun perusteella tekohauska poliisiromaanin parodia. On stereotyyppinen tyhmä maalaispoliisi, jolle strukturalismin ja jälkistrukturalismin kieltämättä kohtuullisen konstikkaita opinkappaleita avataan ja siten niitä esitellään lukijallekin. Metodi on trillereistä tuttu, asetelma peräisin jo vaikkapa Sherlock Holmes -tarinoista.
Binet’n romaanissa ranskalaisteoreetikot hoopoilevat, ja sen kai olisi tarkoitus olla hauskaa. Henkilöistä on vaikea kiinnostua, ja vaikka Binet leikittelee nokkelasti teoreetikoiden ajatuksilla ja sillä mitä heidän henkilöhistoriastaan tiedämme, hauskuus jää pakinoinnin asteelle.
Hauskasta on vaikea leikata jännittävään. Eikä Kuka murhasi Roland Barthesin? siksi onnistu sen paremmin hauskuuttamaan kuin tuottamaan kihelmöivää jännitystä.
Sen syvemmin en ole osannut pettymystäni analysoida, en ole edes halunnut.
Kirjan tai sen kirjoittajan syyksi voin laskea pettymyksestäni vain osan. Suurin syy on minussa, joka odotin jotain muuta kuin mitä sain enkä osannut päivittää odotuksiani. Kirjailijan kannalta tilanne on kohtuuton.
Laurent Binet esiintyy tänään Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalilla Savoy-teatterissa Helsingissä.