Hei, hei kirjakerhot?
Kirjakerhot olivat kirjabisneksen kultavuosina yksi rahanpainokeinoista. Pääsy kuukauden kirjaksi toi mukanaan mittavan painoksen ja myynnin.
Jollei kirjakerholainen erikseen ilmoita, ettei halua kuukauden kirjaa, se kolahtaa hänen postiluukustaan. Kirjakerhojäsenyys on jatkuva tilaus kerhon valitsemiin kirjoihin.
Vaikka kuluttajalle kerhokirjat ovat merkittävän edullisia kirjakauppahintoihin verrattuna, kustantamoille suoramyynti kerhon kautta on hyvä bisnes. Myyntihinta ei juuri jää alemmaksi kuin se hinta, millä kustantamo myy teoksia kirjakaupoille.
Vuonna 1968 kolme suurta suomalaista kustantamoa Otava, WSOY ja Tammi perustivat yhdessä Suuren Suomalaisen Kirjakerhon, joka myöhemmin päätyi yksin Otavan omistukseen. Sittemmin kullakin kustantajalla oli oma kerhonsa.
Tämä aika on ohi. Alkusyksystä Bonnierin kirjakerhot liitettiin Otava-konsernin Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon.
Taustalla on kirjakerhotoiminnan jyrkkä alamäki. Vuonna 2005 yksin Suuressa Suomalaisessa Kirjakerhossa oli Wikipedian mukaan noin 300 000 jäsentaloutta. Nyt kun Bonnierin kuusi kirjakerhoa yhdistetään Otavamedian kirjakerhoihin, kaikissa niissä yhteensä on 180 000 jäsentä.
Jäsenmääräromahdus on ollut merkittävä. Se on näkynyt myös vuoden myydyimpien kirjojen listalla myyntimäärien laskuna.
1970- ja 1980-luvulla, jolloin olin lapsi, kirjakerho oli kulttuuri-instituutio. Talouteen kuului kirjahylly, joka täyttyi kuukauden kirjoilla jos ei muilla. Ihmisjoukko, joka ilmentää sivistyneisyyttään kirjahyllyllä, on pienentynyt.
Muuttuneet ovat myös kirjojen käyttötavat. Kirjakerhon kuukauden kirja on kovakantinen mutta selvästi omaan käyttöön tarkoitettu, ei lahjakirja. Omaan käyttöön monet ostavat nykyisin pokkareita tai (vielä vähäisesti) e-kirjoja. Erilaiset kirjojen flat rate -lukupalvelut ovat yleistyneet maailmalla, ja hankkeita on viritteillä Suomessakin. Ne vastaavat paljon joustavammin samaan lukemistarpeeseen kuin kirjakerhot aiemmin.
Kirjakerhossa on ajatuksena paljon viehättävää. Aivan kuin joku valitsisi jäsenen puolesta kirjat, jotka hän haluaa lukea! Ehkä tämän tarpeen täyttävät nykyisin lukupiiriyhteisöjen kollektiivinen päätöksenteko.
Paradoksaalisesti kirjakerhoja kaivattaisiin nykyään enemmän kuin koskaan. Kun joka kuukausi kynnysmatolle rojahtaisi uutuuskirja, se pakottaisi raivaamaan aikaa sen lukemiselle. Jos lukeminen edellyttää erillistä vierailua kirjakauppaan, kiireinen allokoi aikansa helposti muuhun kuin kirjaan. Lastenkirjakerhot taas ovat tapa opettaa kirjaperinnettä lapsille.
Huomautus: Suomen Kuvalehteä kustantaa Otavamedia, joka omistaa Suuren Suomalaisen Kirjakerhon.