Tietokirjailijapalkittu Juri Nummelin: "Tylsyydellä on arvoa"
Juri Nummelinille hyvä tietokirja palautuu aiheeseen. Kirjan on käsiteltävä sellaista aihetta, joka kiinnostaa häntä itseään. Muuten kirja saa olla minkälainen vain.
”Se voi olla kompletistinen kuten omat kirjani usein pyrkivät olemaan tai tarkoituksellisen keskeneräinen, se voi olla luovasti kirjoitettu tai se voi olla pikkutarkasti kronikoiva. Tylsyydellä on arvoa, koska tietokirjaa ei ole tarkoitettu vain luettavaksi, vaan myös tiedonhankinnan välineeksi”, Nummelin sanoo.
”Ei tietenkään haittaa, jos kirja on samalla hyvin kirjoitettu, mutta sekään ei ole itsestäänselvä asia tänä journalistisen pikakirjoittamisen aikana.”
Toimittaja ja tietokirjailija Juri Nummelin sai yhtenä viidestä tietokirjailijasta Suomen tietokirjailijat ry:n tämänvuotisen Tietokirjailijapalkinnon. Muut palkitut ovat Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä, helsinkiläinen toimittaja ja luontokuvaaja Juha Laaksonen, Hollolassa asuva ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Pirjo Saarnia sekä reilut kaksi viikkoa sitten menehtynyt professori Osmo Pekonen.
Nummelinin laaja tietokirjatuotanto käsittelee paljolti populaarikulttuuria. Hän on kirjoittanut muiden muassa kirjallisuuden marginaaleista, elokuvasta – ja etunimistä. Yksi viimeisimmistä Nummelinin teoksista on pari viikkoa sitten ilmestynyt, yhdessä Ville Hännisen ja Vesa Sisätön kanssa tehty Kummat kirjat – Kahjon kirjallisuuden käsikirja (Avain).
Mitä olet oivaltanut tietokirjoista niitä kirjoittaessasi, Juri Nummelin?
”Tietokirja voi käsitellä melkein mitä vain, ja hyvin pienikin tietokirja voi säilöä meille maailmasta asioita, joita emme muuten tietäisi. Pienuus ja marginaalisuus ovat itseäni kiinnostavia tyylejä tai teemoja, mikä selittää sen, että olen tehnyt kirjan esimerkiksi erilaisissa kioskilehdissä suomennetuista lännennovelleista.”
”Kun kaiken hyötyä nykyään korostetaan, on hienoa, että olen voinut tehdä kirjoja, joilla ei ole minkäänlaista näkyvää hyötyä – en ole välttämättä itse edes saanut kirjasta minkäänlaista tekijänpalkkiota. Toki tällaista puuhastelua ei voi tehdä loputtomiin, koska perheenkin on syötävä.”
Mistä tietokirjan kirjoittaminen sinun kohdallasi saa alkunsa?
”Ideasta tai viimeistään apurahahakemuksesta. Jos se on hyvin jäsennelty ja siinä on esimerkiksi alustava sisällysluettelo, saatan ruveta kirjoittamaan sen päälle. Joskus katson, olenko jo käsitellyt aihetta jossain muualla, ja kerään tekstejä yhteen ja kirjoitan niiden päälle. Hyvin harvoin olen tehnyt tietokirjaa aiheesta, josta en olisi jo aiemmin kirjoittanut. Nykyään tosin osaan aiempaa tarkemmin välttää itseplagiointia.”
”Mistä ideat sitten tulevat? Ne tulevat usein aiemmista kirjoista: kun tein esikoisteokseni Pulpografian, tajusin että kirjailijat, joista olin kirjoittanut, olivat tehneet myös lännenromaaneja, ja siitä syntyi Kuudestilaukeavat ja pari muuta lännenkirjallisuutta käsittelevää kirjaa. Nyt olen hiljakseen tehnyt artikkelikokoelmaa korkeakirjallisesta lännenkirjallisuudesta, jota ei Suomessa juuri tunneta.”
”Samanlaisia tapauksia on urallani useita. Joskus kirjat ovat tilaustöitä, mutta nekin voivat synnyttää uusia kirjoja.”
Nimeäisitkö pari kolme ikisuosikkiasi tietokirjoista!
”Robin Woodin Hollywood Vietnamista Reaganiin sai aikoinaan ajattelemaan elokuvia aivan uudella tavalla; harmi vain, että kirja julkaistiin suomeksi niin että siitä jätettiin pari oleellista tekstiä pois.”
”Quentin Crispin ja Donald Carrollin Tyylikirja on opettanut minulle enemmän ihmisenä olemisesta ja toisille näyttäytymisestä kuin mikään muu kirja, vaikka en 50-vuotiaana olekaan niin vahvasti samaa mieltä Crispin kärjekkäiden paradoksien kanssa kuin nuorempana.”
”Allen Hubinin englanninkielisen rikoskirjallisuuden bibliografia, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi jo 1970-luvulla ja jota Hubin on sittemmin päivittänyt taajaan. Bibliografia on osoitus siitä, että tietoa voi jäsentää myös pikkutarkan luetteloinnin kautta. Samanlainen, monella tapaa vielä tärkeämpi kirjasarja on Suomen kirjailijat -matrikkeli. Kummankin merkittävyys on toki netin aikakaudella vähentynyt, mutta kumpikin toimii edelleen hyvänä jäsennyksenä ja kokonaiskuvana.”
Vuoden 2022 Tietokirjailijapalkinnon saaneet palkintoperusteluineen:
MARJA JYLHÄ
Marja Jylhä on maamme merkittävimpiä vanhuustutkijoita. Hän on Tampereen yliopiston gerontologian professori, ja hän on toiminut myös Tampereen yliopiston terveystiedon professorina ja tutkimusvararehtorina. Lisäksi Jylhä oli pitkään Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteisen gerontologian tutkimuskeskus GERECin johtaja ja varajohtaja. Suomalaisen gerontologian tutkimuksen uranuurtajana ja primus motorina vuosikymmenet toiminut Jylhä jatkaa tällä hetkellä tutkimustyötään osapäiväisenä professorina.
Lääketieteen tohtoriksi vuonna 1986 väitelleen Jylhän väitöskirjan aihe oli oman terveyden kokeminen eläkeiässä. Juuri oman kokemuksen merkitys terveydessä onkin ollut Jylhän tutkimusuran kantavia teemoja. Hänen tunnetuimpia tutkimuksiaan ovat vuodesta 1995 säännöllisesti toistettu Tervaskanto-tutkimus, jossa tutkitaan yli 85-vuotiaidet terveyttä ja elämää. Toinen merkittävä, niin ikään säännöllisesti uusittava tutkimus on TamELA-tutkimus. Tässä tutkimuksessa tutkitaan yli 60-vuotiaiden tamperelaisten elinoloja, sosiaalisia suhteita, palvelun tarvetta ja niiden käyttöä sekä elämään tyytyväisyyttä. Uusimassa tietokirjassaan Vanhustutkijan koronavuosi – myöhäiskeski-ikä ja pitkäikäisyyden vallankumous (Vastapaino, 2021) Jylhä penää suomalaiseen keskusteluun uudenlaista ikäajattelua.
Marja Jylhä on akateemisen uransa ohella tunnettu ja arvostettu yhteiskunnallinen keskustelija. Hänen näkemyksensä vanhustenhuollosta ovat perusteltuja ja rakentavia. Jylhä uskaltaa olla eri mieltä, ja hän onkin tuonut rohkeita ja oivaltavia näkemyksiään esiin vuosikymmenten ajan lukuisilla eri foorumeilla.
JUHA LAAKSONEN
Luontotoimittaja, tietokirjailija ja valokuvaaja Juha Laaksosen kirjallinen tuotanto on monipuolinen. Kirjojensa lisäksi hänet tunnetaan luonto-ohjelmista, radion Luontoillasta sekä Suomen luontoa käsittelevistä podcasteista.
Laaksosen mielenkiinnon kohteita ovat erityisesti kaupunkien linnut ja nisäkkäät sekä luonnon monimuotoisuus. Meri ja lähiluonto ovat hänelle tärkeitä. Koska Laaksonen liikkuu paljon luonnossa, hänen kirjansa sisältävät runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Lisäksi hänellä on hyvä kontaktit tutkijoihin ja muihin asiantuntijoihin, ja kirjat sisältävätkin runsaasti uutta tietoa Suomen luonnosta.
Juha Laaksonen on julkaissut lähes 20 luontokirjaa sekä yksin että yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Hänen eri eliöryhmiä käsittelevät kirjansa ovat suunnattu kaikenikäisille. Laaksosen tuotantoa ovat esimerkiksi Öinen kiitäjä ja muita ötököitä (Tammi, 2018) sekä Utelias kettu ja muita nisäkkäitä (Tammi, 2016). Viimeisin teos Orava – Metsien tuttu tuntematon (Tammi, 2022) esittelee monipuolisesti kaikille suomalaisille tuttua, mutta silti niin tuntematonta pikkunisäkästä.
Laaksoselle on tärkeää lasten ja perheiden johdattaminen ympäristön, erityisesti pihapiirin ja lähiluonnon, tarkkailuun. Koko perheen Luonto-opas (Gummerus, 2002), joka julkaistiin jo 20 vuotta sitten, on tästä hyvä esimerkki. Hän ottaa kantaa luonnon monimuotoisuuden puolesta ja sai aikaan yli miljoonan linnunpöntön rakentamistalkoot. Juha Laaksonen antaa kasvot ja äänen Suomen luonnon arvostamiselle ja luonnontuntemukselle.
JURI NUMMELIN
Juri Nummelin on populaarikulttuuriin erikoistunut tuottelias tietokirjailija. Yleistajuisissa tieto- ja hakuteoksissaan hän käsittelee niin kioskikirjallisuutta, lännenkirjailijoita, kauhu- ja jännityskirjallisuutta kuin eroottista kirjallisuutta. Hän on kirjoittanut myös mm. sarjakuvista, elokuvasta ja kirjallisuushistoriasta.
Nummelinin teos Pulpografia: Amerikkalaisia kioskidekkareita suomeksi 1936–1989 (Suomen dekkariseura, 2000) on suomennetun kioskikirjallisuuden inventaario. Länkkäreitä, lännenkirjallisuutta ja sen tekijöitä hän käsittelee mm. teoksisssa Kuudestilaukeavat: Amerikkalaisia länkkäripokkareita suomeksi (BTJ, 2004) ja Wild West Finland: Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia (Avain, 2016). Kauhukirjallisuutta esittelevät teokset Ulkomaisia kauhukirjailijoita (BTJ, 2005) ja Kuoleman usvaa ja pimeyttä (Oppian, 2020), joka avaa suomalaisen kauhukirjallisuuden historiaa. Nummelin on kirjoittanut unohdetuista kirjailijoista ja toisaalta myös kaikkein luetuimmista, kuten Waltarista – mutta hänestäkin varjopuolelta, kuten teoksen nimi Unohdettu Waltari (BTJ, 2008) osoittaa.
Nummelinin tausta on kirjallisuustieteessä, joten ei ole aivan perustelematonta kutsua häntä tuotantonsa perusteella populaarikulttuurin arkeologiksi tai jopa Indiana Jonesin hahmoon vertautuvaksi aarteenetsijäksi. Ainakin hän persoonallisissa tieto- ja hakuteoksissaan uutterasti perkaa ja inventoi virallisen kulttuurin reuna-alueita ja pelastaa uhanalaisia kulttuurilajeja unohdukselta ja hukkumiselta internetin syvyyksiin. Nummelin luo siis kirjallisuutta, jolla on käyttöä ja joka palvelee erilaisia lukijakuntia: ammattilaisia ja amatöörejä, kirjastonhoitajia, kirjallisuuden- ja kulttuurintutkijoita sekä mitä erilaisimpia populaarikulttuurin ystäviä.
OSMO PEKONEN (K. 12.10.2022. Palkinnosta päätettiin elokuussa 2022.)
Professori Osmo Pekonen on matemaatikko, historioitsija ja tietokirjailija. Hänellä on matematiikan dosentuuri Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa. Lisäksi hän on tiedehistorian dosentti Oulussa ja sivistyshistorian Lapissa. Pekonen on usean ulkomaisen tiedeakatemian ja -seuran kirjeenvaihtajajäsen.
Osmo Pekosen väitöskirjoista ensimmäinen käsittelee matematiikkaa (Contributions to and a survey on moduli spaces of differential geometric structures with applications in physics, University of Jyväskylä, 1988. Toinen, ranskankielinen väitöskirja, keskittyy ranskalaisen papin ja tähtitieteilijän Réginald Outhierin matkaan Tornionlaaksoon 1736–1737 Maupertuis’n kuuluisan astemittausretkikunnan mukana. Retkikunta todensi planeettamme litistymisen navoiltaan ja esitti siten tärkeän kokeellisen todistuksen Newtonin painovoimalaille. Osana tutkimustaan Pekonen löysi Ranskan arkistoista myös joitakin ennen tuntemattomia pappi Outhierin piirtämiä Lapin karttoja. Frankofiilimme nosti kotimaassaan unohdetun Outhierin naftaliinista esiin.
Osmo Pekonen on väsymätön kirja-arvioiden laatija ja todellinen kulttuurinedistäjä maailmalla, joka käy yhtä lailla vaikkapa kouluvierailuilla Keski-Suomessa. Pekosen oma tietokirjatuotanto on karttunut tasaiseen tahtiin. Se on niin laaja, että on makuasia, mitä painottaa. Varaa valita on matematiikasta historiaan, lapintutkimuksesta esseekokoelmiin, juhla- ja päiväkirjoihin. Osmo Pekosen sivistyksen monipuolisuus hakee vertaistaan, ja hän tarjoaa innostavan esikuvan tietokirjailijakollegoille ja uudelle kirjoittajasukupolvelle.
PIRJO SAARNIA
Pirjo Saarnia on laillistettu ravitsemusterapeutti, terveystieteiden maisteri ja tietokirjailija, joka on työskennellyt jo 20 vuotta monipuolisesti suomalaisten ravintotietämyksen hyväksi. Hän kokee tärkeäksi elämäntehtäväkseen saada ihmiset voimaan paremmin ja onnistumaan ruokailu- ja painonhallintatavoitteissaan.
Saarnia on kirjoittanut yhdeksän ravintokirjaa ja yli sata ravintoartikkelia terveysalan lehtiin. Hän myös kouluttaa ja työskentelee lääkäriasemilla. Hän on ollut mukana myös esimerkiksi Kaappaus keittiössä -televisiosarjassa. Saarnian uusin teos, Tasapainota verensokeria ja laihdu (WSOY, 2022), opastaa tehokkaaseen ja turvalliseen painonpudotukseen. Urauurtavaksi voidaan kutsua vuonna 2020 ilmestynyttä kirjaa Suuri ravintohuijaus – 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa (WSOY, 2020), jossa Saarnia kumoaa erilaisia ravitsemukseen liittyviä uskomuksia tieteellisillä faktoilla selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla.
Pirjo Saarnian monipuolinen tuotanto perustuu tieteelliseen tietoon sekä omaan syvälliseen näkemykseen ja kokemukseen ravitsemuksen merkityksestä. Saarnian käsitys on, että olemme kaikki myös ruuan suhteen yksilöitä ja siksi onkin tärkeää levittää tietoa siitä, miten jokainen voi tukea hyvinvointiaan syömällä itselleen sopivalla tavalla. Ruokaan ja laihduttamiseen liittyvien moninaisten vinkkien ja vaatimusten keskellä Saarnian kirjat ovat todella tärkeitä ja edistävät aidosti kansanterveyttä.
Kirjoittaja on saanut Tietokirjailijapalkinnon vuonna 2017.