Kafkan Praha, Prahan Kafka
Ensin kävin Kafkan haudalla Žižkovin juutalaisella hautausmaalla. Oli sortsikeli muttei helteistä niin kuin reilut yhdeksäntoista vuotta sitten, jolloin näin haudan edellisen kerran.
Hauta osoitti Kafkan kuolleen.
Viimeisenä matkapäivänä menin Franz Kafka -museoon. Kahdesta syystä: Ensinnä Kari Häkämies oli mainostanut museon lähellä olevaa kapakkaa. Siitä ymmärsin, että Prahassa on Kafka-museo. Sitä, mitä Prahassa on tapahtunut sitten kesän 1995 ja ensimmäisen Prahan-matkani, en tiedä todeksi. Toiseksi lennon lähtöä odotellessa oli aikaa ja olin hotellin matkalaukkuhuoneeseen jättämisen sijaan ottanut olalleni putkikassin, joka painoikin olettamaani enemmän. Museo tarjosi lepoa olkapäälle.
Museot ovat toista kuin uuskriittinen kirjallisuudentutkimus. Niissä kirjailija on olemassa, eivät vain teokset. Kafka-museo tosin ei pyri herättämään Franz Kafkaa eloon, eläväksi, vaan korostaa päähenkilönsä kompleksisuutta.
Urheilumuseot esittelevät sankareidensa keihäitä, piikkareita, numerolappuja ja mitaleita. Kafkalta on esillä vain kirjeitä isälle ja rakastetuille sekä sairauslomapyyntöjä työnantajalle Arbeiter-Unfall-Versicherungs-Anstaltille.
Museossa Kafkasta todistavat lisäksi valokuvat. Henkilöpotrettien ohella esillä on kuvia prahalaisista rakennuksista, jotka liittyvät hänen vaiheisiinsa. Museo on kuin starttipiste Kafkan Praha -keskustakierrokselle. Museokaupassa myydään sellaiselle matkaoppaaksi sopivaa kommentoitua karttaa. Henkilön lisäksi museo tuotteistaa kaupunkia.
Museon välittämä Kafka-kuva keskittyy häneen byrokratian kuvaajana. Näyttävä ratkaisu ovat kaapistoiksi tehdyt seinät, joista avautuu muutama esittelytekstejä sisältävä laatikko. Kun utelias ja kovaääninen amerikkalaisturisti yrittää turhaan nykiä seinään kiinnitettyä ”laatikon kahvaa”, toteutuu kai hetkellinen kafkalaisuuden kokemus.
Kafkaesque, kafkalainen, on museon englanninkielisten taulujen yleisin adjektiivi.
Kirjeet ja käsikirjoitukset eivät suinkaan ole kirjailijasta kyseen ollessa mitätön dokumentti. Kirjoittaessaan proosamuistiinpanojaan Kafka käytti miltei pikakirjoituksenomaista käsialaa. Ensimmäisen kirjeensä Felicelle, eräälle rakastetuistaan, naisistaan tai ihastuksistaan, kuinka asian sitten haluaakin nähdä, hän kirjoitti kirjoituskoneella.
Museokaupasta ostin rintamerkin, jonka kuvana on Kafkan nuoruudessa tekemä ekspressionistinen tussipiirros. Suuren (mutta tyhjän) työpöytänsä ääressä istuva toimistotyöläinen makaa rinta ja pää pöytälevyssä kiinni ja pitelee päätään kaksin käsin.