Viiden tähden avaruusseikkailu – Kutvonen on hauskinta aikoihin
Ääni- ja e-kirjapalveluni kyselee sinnikkäästi kunkin kuuntelemani kirjan lopuksi, monenko tähden väärtinä pidän juurii päättynyttä teosta.
Hyvänkin kirjan tuottama fiilis katoaa nopeasti, kun palvelu haluaa pakottaa minut sisällöntuottajaksi. Minähän maksan kuukausimaksua! En halua tällaisia kirjoihin keskittymistä haittaavia sivuja, aivan kuin mainoksia.
Sitä paitsi annan työkseni näkemyksiä kirjojen tasosta. En ole mikään hupitäppäilijä näin vakavassa asiassa.
Etenkin jos kirja loppuu kesken maantiepyörä- tai hiihtolenkin ja seuraavaan haluaisi siirtyä mahdollisimman nopeasti aiheuttamatta turhaa vaaraa itselle tai kanssaihmisille, palvelun pakkoutelu ärsyttää niin, että jo sen vuoksi on ajaa ojaan.
En tietenkään myönnä käyttäväni puhelinta liikenteessä.
Turo Kuninkaan Kutvonen in Spacen (WSOY 2021, luk. Markus Niemi) loputtua edes ruotsalaisen First North -noteeratun firman röyhkeys ja palvelumuotoilun kehnous ei saanut mielialaani laskemaan.
Näppäsin kirjalle viisi tähteä.
Sen lisäksi sorruin painamaan kyyneleet poskilla nauravaa keltaista päätä. Vastaavia itkunaurajia olen nähnyt lähinnä vastauksissa Twitter-kommentteihini. Olenko onnistunut tuottamaan heille yhtä hervottomia hetkiä kuin Turo Kuningas minulle?
Todella harvalle kirjalle nauran ääneen. Kutvonen in Space on sellainen.
”Romaani” koostuu episodeista, joiden päähenkilönä seikkailee Kutvonen. Jokainen episodi on ensimmäinen luku, eikä Kutvonenkaan ole sama. Vai muuttuuko hän aina vain? Onko Kutvonen kutvoseuden ruumiillistuma? Onko olemassa kutvosuus, joka saa muotonsa Kutvosissa? Onko monta sittenkin yksi?
Jos rakenteen olisi kirjoittanut Italo Calvino, sitä analysoitaisiin kirjallisuustieteen laitoksilla ympäri maapallon.
Tekstilajitkin vaihtelevat. Yksi luvuista on riimitelty sankarirunoksi. Vähän kuin lukisi Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita. Siis hyvin vähän.
Toisessa Kutvonen sukeltaa painajaisesta todellisuuteen, jossa hän vain ulostaa ulostamistaan ulostevuoren, jonka huipulla hän istuu pyhimyksenomaisena sankarina.
Jonkinlainen avain romaanin lukemiseen on alussa kerrottu episodi, jossa Kutvonen on palkattu Putous-televisiosarjan käsikirjoittajaksi. Putous muistuttaa tosielämän (”tosielämän”?) Putous-sarjaa: myös romaanin Putouksessa näyttelijät esittävät roolihahmoja.
Kutvonen saa tehtäväkseen tehdä äärifeministisen naisoletetun showpainijan.
”Vasta sängyssä juuri ennen nukahtamista Kutvonen oli keksinyt oikean lähestymistavan: naispainija Hiilari Klittor ei kuuluisi hahmokilpailuun vaan julistaisi olevansa ulkopuolinen, itsenäinen toimija ja irtonainen kanuuna, joka saattoi milloin tahansa ohjelman aikana marssia lavalle, keskeyttää meneillään olevan sketsin ja haastaa jonkun miesnäyttelijän painiin.”
Kaiken lisäksi hahmo olisi asianajana. Naisasianajaja. Kutvonen kirjoittaa hahmolle puheita, joissa tämä julistaa pyhän sodan miehiä vastaan. Tuottaja haluaa Klittorin liikevalikoimaan kokohubara- ja puolihubara-nimiset jalka- ja käsisidonnat.
Voima tarvitsee vastavoimansa, ja sellaisen Kutvonen keksii, vikisijän, joka suu vaahdossa puhuu sensuurista ja sananvapauden rajoittamisesta ja omista oikeuksista – ja sen päälle jauhaa silkkaa vihapuhetta.
”Unohdetaan se intersektionaalisuus, kun se on liian monimutkainen juttu. Tee siitä Klittorista vaan sellainen äijien hakkaaja”, tuottaja ähkäisee.
Putous-jakso on Kutvos-romaanin avain paitsi siinä, että se näyttää konkreettisesti, kuinka kerrottua romaanissa ja Twitterissä kaikki on, mutta myös siksi, että poteroiselle keskustelupalstadynamiikalle irvailu on yksi romaanin kantavimmista hohotuksenaiheista.
Mutta ihan kaikelle mahdolliselle kirja nauraa, mille vain lukija on valmis nauramaan.
Putous-jakso on romaanin kuva myös siinä mielessä, että sketsihahmon tapaan Kutvonen voi puikahtaa esiin mistä vain. Hän on hahmo alistumatta hahmon rooliin. Häntä ei seurata vaan hän vie.
Ilmeinen vertauskohta Kutvonen in Spacelle on Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille jatko-osineen. Ennen kaikkea sen vuoksi, että Kuninkaan kirjoitustapa on samalla tavalla notkeaa ja oivaltavaa kuin Adamsin, mutta toki myös siksi, että osa Kutvos-romaanista tapahtuu kirjan nimen mukaisesti avaruudessa.
Luvun 1, minkäpä muunkaan, alku kuuluu:
”Vankilaplaneetta 33-720 oli kymmeniätuhansia vuosia ennen Kutvosen saapumista tunnettu nimellä Gwarnaia, eikä planeetalla tuolloin ollut yhtäkään vankilaa vaan parisataa itsenäistä valtiota, joissa vaalittiin rauhaa, tasa-arvoa ja vapautta ja jotka elivät sulassa sovussa ja kävivät kauppaa keskenään. –– Kun Perseuksen klusterissa puhkesi nopeasti eskaloitunut konfliktsi, joka oli saanut alkunsa erään käskynhaltijan kadonneesta kintaasta ja joka tunnettiin myöhemmin 30 000 -vuotisena sotana, Gwarnaian ulkoavaruudenkauppa vilkastui entisestään.”
Silkkaa linnunrataa.
Äänikirjan lukija Markus Niemi tekee erinomaisen suorituksen. Painetussa kirjassa käytetään tyhjiä rivejä, VERSAALEJA ja muita esitysmerkintöjä, jotka Niemi tulkitsee erinomaisesti. Kun Kutvosen kertoja puhkeaa saarnaamaan, Niemi tihentää tahtiaan. Hän ei lue vaan esittää Kutvonen in Spacen.