Keltainen paita tahriutuu verestä – tämän heinäkuun Tour de France kisaillaan kirjan sivuilla
Jollei koronapandemia olisi pannut huippu-urheilun kisakalenteria uusiksi, maantiepyöräilyn maailmanvaltiaat kisailisivat parhaillaan jossain päin Ranskaa Tour de Francen voitosta. Tämänhetkisten tietojen mukaan vuoden 2020 Tour de France suunnitellaan ajettavaksi 29. elokuuta – 20. syyskuuta.
Kun spandex-tykkien reisien kestävyyden tarkkaileminen on sysätty syksympään, Tour de France -tunnelmaan voi sukeltaa meksikolaisen Jorge Zepeda Pattersonin rikosromaanin Kuolema kelloa vastaan (suom. Mila Lahdenpohja, Minerva 2020).
Näin ajattelin, lähdin pitkälle pyörälenkille ja laitoin Pattersonin teoksen korviin (lukija Juhani Rajalin).
Kirjan idea on mainio. Samalla kun äärimmilleen viritetyt kilpapyöräilijät kisailevat menestyksestä maailman arvostetuimmassa pyöräkilpailussa, kisaajien rivit harvenevat sen verran kovaa tahtia, ettei kyse voi olla enää vahingoista ja onnettomuuksista.
Teoksen minäkertoja Marc Moreau on ranskalainen kilpapyöräilijä, yksi kisan osanottajista. Hän on ollut pitkään tiiminsä buzzaldrin, huippuajaja, jonka ensisijainen tehtävä on kuitenkin ollut auttaa tiimin ykköstä, yhdysvaltalaista Steve Panataa.
Romaanissa Moreau saa avainroolin, sillä poliisi pyytää hänen apuaan. Rakkausjuonenkin Patterson kirjoittaa: Moreaun tyttöystävä on Kansainvälisen pyöräilyliiton teknisten tarkastajien päällikkö.
Kolmeviikkoinen pyöräkilpailu antaa whodunnit-tarinalle oivat raamit. Seurattavana ja jännitettävänä on kaksi linjaa, rikossarjan selvittäminen ja kisailu Tour de Francen voitosta.
Kultakauden dekkariperinteen mukaisesti Patterson langettaa epäilyksen varjoa vuoroin kenenkin päälle ja heittelee agathachristiemäisesti täkyjä, joiden pohjalta lukija pääsee rakentamaan teorioita murhaajasta ja tekojen motiivista.
Dekkarinrakentelua parempi Patterson tuntuu kuitenkin olevan pyöräkilpailujen kuvaajana. Maantiepyörän satulassa kirjaa kuunnellessani syke tuntui nousevan paitsi pisimmissä ylämäissä myös niissä kohdin, joissa fiktion kilpailijat kävivät tiukkaa taistoa.
13,5-tuntisesta teoksesta riittää kuunneltavaa useammalle lenkille. Verrattuna esimerkiksi Agatha Christien teoksiin Kuolema kelloa vastaan sopii hyvin myös liikkuessa kuunneltavaksi. Tosin jotain väsymyksestä, herpaantumisesta tai kirjan intensiteetistä kielii se, että kun teoksen loppuun päästyäni suihkussa mietin, kuka olikaan syyllinen, en enää muistanut sitä. Täytyi kerrata kirjoitetusta tekstistä.