Jättikokoinen köyhä muoveissa – Eino Santanen rikkoo, nielee ja runtelee proosan
Enpä ole aikapäiviin ollut niin innostunut lyhytproosasta kuin Eino Santasen Rakas kapitalismi pilkkua (Teos 2020) lukiessani.
Santanen turmelee proosaa ISOKIRJAINSANOILLA ja numerokoodeilla, joita ilmestyy sattumanvaraisesti tekstin sisään. Toisinaan väliin saattaa tunkea nettivideopalvelumainen ilmoitus mainoksesta, jonka voi ohittaa xx sekunnin kuluttua.
”Taistelukenttä” alkaa näennäisen viattomasti kuin mikä tahansa novelli, jossa vain ihmiset on korvattu roboteilla. Vähitellen tekstin sisään alkaa ilmestyä versaalein kirjoitettuja eritteitä, kunnes ”huoneistosta rappuun johtava ovi loksahti auki, ja sen aukeavasta raosta holahti sisään koko huoneen ja siinä taistelevat tarinat nopeasti täyttänyt, Pantone(R) 15-0343 Greenery -sävyinen”––
Värikoodi, josta lisätietoa löytyy Pantonen sivuilta, tarkoittaa nurmenvihreää. Kirjan seuraavat kahdeksantoista sivua koostuvat”NURMENVIHREÄ”-kirjainjonoista. Kirjaimet asettuvat sanoiksi, niitä tavutetaan, niistä muodostuu dialogia. Välimerkit ja välilyönnit rikkovat NURMENVIHREÄ:stä asettelultaan novellilta näyttävää nonsenseproosaa.
Tarkasti määritelty ja rekisteröity väri valtaa kirjan sivut.
Teoksen hillittömin teksti on ”Trickle down chicken”, johon jokaisen uudesta suomalaisesta proosasta kiinnostuneen kannattaa tutustua.
Tekstin päähenkilö Toni Korhonen on ryhtynyt esittämään yritysten juhlissa kanaa, joka pitää luentoja reaganilaisesta taloustieteestä ja nokkii lattiaa ruokailevien ihmisten välissä ikään kuin poimien sieltä juhla-aterian murusia.
Siitä nimi trickle down, suomeksi valumaefekti, joka tarkoittaa teoriaa, että rikkaiden vaurastuminen hyödyttää köyhiä. Koska rikkaat pystyvät ostamaan uusia älypuhelimia, Kiinan hikipajoilla pystytään työllistämään entistä enemmän puhelimen kokoajia.
Päähenkilön esittämä valumakana on tehnyt keikan Kaikyou-yrityksen asiakastapahtumassa Marina Congress Centerissä. Keikasta oli sovittu tapahtumatuotantoyhtiön tuottajan kanssa. Tarina alkaa sähköpostilla, jossa Toni Korhonen kyselee ohjeita esiintymispalkkion laskuttamista varten.
Hänelle vastaa asiakasyrityksen HR:ssä työskentelevä Tilde.
Korhosen ja Tilden välisestä sähköpostinvaihdosta kehkeytyy korporaatiobyrokratiaa kouraiseva parodia. Mitkään todistelut eivät tunnu riittävän Tildelle, jonka ystävällisillä sanoilla koristellut mutta korporaatiokielen ehdottomuudelle rakentuvat simputusviestit äityvät aina vain hurjemmiksi.
”Ohjeistustemme mukaan free-suhteisten palkkioiden maksu on sidoksissa paitsi työsuoritukseen, myös siihen, että palkkion laskuttaja kuvaa – ja siis kykenee kuvaamaan omien työtehtäviensä sisällön.”
Kapitalismikriittisyydestä ponnistava Toni sopeutuu ja mukautuu ja ryhtyy jopa allekirjoittamaan viestinsä asiakkaan allekirjoitusnimeä lähestyen nimellä Tonde.
Kun olen hurmaantunut tekstin molemmista rinnakkaisista, itsenäisenäkin toimivista linjoista – meilinvaihdosta ja päähenkilön kertomuksesta valumakanan synnystä –, jotka kaiken lisäksi kommunikoivat keskenään täräyttävästi, Eino Santanen harppaa vielä uudelle tasolle.
”Trickle down chickenin” viimeisillä sivuilla osa tekstistä häipyy: rivit loppuvat ja uudet alkavat keskeltä sanaa. Santanen luo taitavan häivytysefektin, mutta lukija pystyy seuraamaan viestinvaihtoa avainsanojen ja fraasien perusteella.
”hdin tämän. Toivottavasti tästä ei nyt ole suurempaa vahink” kuuluu tekstin viimeinen rivi, ensimmäinen ja viimeinen kirjain vain osittain näkyvissä.
”Trickle down chicken” paitsi tarjoaa terapia-apua pikkuruisia keikkapalkkioitaan laskuttaville freelancereille (kanan performanssista oli luvattu 80 euroa!), hykertelee valumateorian käytännölle ja parodioi korporaatiokieltä myös vakuuttaa muodollaan.
Santanen asettelee proosakerronnan rajatolppia haluamilleen paikoille. Lopun häivytyksillä hän tuudittaa kakofoniaan mutta samalla näyttää, kuinka tekstiä tulkitaan näkemättä sitä kokonaan. Analogiaa voi etsiä vaikka yritysmaailman loputtomien raporttien selailulukemisesta.
Useiden sivujen mittaisten proosatekstien välissä Rakas kapitalismi pilkku tarjoaa ”tuotteita”, jotka kukin on pakattu yhdelle sivulle.
”Tuotteen” nimi voi olla esimerkiksi ”RIKKAILLE SUUNNATTU TAIVAANSINISEEN MAINOSHUPPARIIN PAKATTU KÖYHÄ”. Tuo ”tuote” sisältää tekstin: ”taivaansiniseen mainoshuppariin pakattu köyhä, joka ymmärtää olla hiljaa tai puhua miellyttävällä äänellä”.
Sanat ”taivaansiniseen mainoshuppariin pakattu köyhä” on kirjoitettu sinisellä, jota epäilemättä voi kutsua taivaansiniseksi ja jolla varmaankin on tarkka koodi Pantonen värikartastossa.
Jos Santasen ”tuotteita” haluaisi ryhtyä teoretisoimaan, epäilemättä tulisi käytettyä Ferdinand de Saussuren käsitteitä ”merkitsijä” ja ”merkitty”. Kirjallisuustieteilijä voisi miettiä, missä määrin ”tuotteet” ovat lyriikkaa, missä määrin proosaa, ja mitä väliä jos mitään sillä on.
Kapitalismi lähi-ilmiöineen on kiinnostanut aiemmin lyriikaksi luokiteltuja teoksia tehnyttä Santasta. Hän on esimerkiksi käyttänyt kirjoituspaperinaan euroalueen virallisia maksuvälineitä ja polttanut seteleitä.
Tällä videolla Santanen kirjoittaa kirjoituskoneella 20 euron setelille ja esittää runonsa.
Siinä missä videon kaltainen runoteko on lähellä performanssia, Rakas kapitalismi pilkussa Santanen näyttää, mitä kaikkea hauskaa ja nokkelaa kielellä ja kirjaimilla ja hieman väreilläkin pystyy tekemään kirjan sivuilla. Samalla hän käsittelee sanokaamme yksinkertaisuuden vuoksi kapitalismin ilmiöitä oivaltavasti ja horjahtamatta typerään tendenssiin.
STRONG BUY.