Nämä maneerit saavat lukijat raivoihinsa
”Kirjallisuuden ystävät” -Facebook-ryhmä räjähti tiistai-iltana, kun ryhmän jäsen Milla Tuominen avasi keskustelun ”kirjallisuuteen liittyvistä pet peeveistä”.
”Toisin sanoen sinänsä pieni juttu, joka kuitenkin ärsyttää sinua henkilökohtaisesti ihan erityisen paljon”, hän selvensi englanninkielistä ilmaisua.
Kysymys osui kuin ampiaispesään. Keskiviikkoiltapäivään mennessä kysymykseen on tullut noin 450 kommenttia.
Kirjojen virheet ja kirjailijoiden maneerit tuntuvat todella ärsyttävän ja herättävät keskustelua – ja nyt paineita pääsee purkamaan luvan kanssa samanmielisten seurassa!
Mikä himolukijoita ärsyttää? Keskusteluketjussa on hyvin monenlaisia mutta ah niin tunnistettavia ärsytyksenaiheita.
Aivan ensimmäiseksi esiin nousivat kirjoitusvirheet Lukijoita ärsyttävät myös asia- tai suomennosvirheet sekä suomennosten alkukielestä periytyneet rakenteet.
Huolimattomuuden piikkiin menevät myös kirjan henkilöiden nimien muuttuminen kesken kirjan samoin kuin aikaan sopimattomat sanat tai kielikuvat. Ja eivätkö kirjailijat muista, mitä ovat kertoneet henkilöidensä taustoista sarjan edellisessä osassa?
Yksittäiset, silmiinpistävät sanavalinnat saattavat alkaa ärsyttää, kun ne toistuvat selvästi kielen yleistä frekvenssiä tiheämmin. Esiin nousi useita verbejä, esimerkiksi ”evästellä”, ”askeltaa”, ”irvistää” ja ”tassutella”. Listaan voisi lisätä oman suosikki-inhokkini ”huikata”.
Varsinkin viihdekirjallisuudessa kukkii näennäisvärikästä mutta kovin stereotyyppistä ilmaisua niin sanojen kuin henkilöhahmojen osalta. Rintakarvat värähtelevät, mies hallitsee parisuhdetta, kansanihmiset esitetään tolloina, ylipainoiset ovat yksinkertaisia tai hassuja…
Nainen tulee yllättävän usein raskaaksi ensimmäisellä kerralla. Jos nainen taas kohtaa elämässään kriisin, se johtaa huomiota herättävän usein ruokahalun menetykseen ja henkilö vain ”tökkii haluttomana annostaan”.
Alkaa tökkiä lukijaakin.
Liioittelevat ilmaisut saavat hiuskarvat nousemaan pystyyn. Haukkooko ihminen todella henkeään, vai ehkä hän vain kauhistuu?
Siinä missä osaa lukijoista ärsyttävät stereotyyppiset ja tavanomaiset ratkaisut, osaa kiukuttaa se, että kirjailijat eivät tyydy tavanomaisiin kerronnan keinoihin vaan luovat sanataidetta useilla näkökulmilla, pitkillä virkkeillä, lyhyillä virkkeillä, moniaineksisuudella, luomalla rytmiä kolmella pisteellä…
Joillakin kirjailijoilla on tapana luoda uhkaavuutta antamalla lukijalle tietoa henkilön tulevaisuudesta. Pahaenteisen odotuksen luominen on tehokas keino, mutta kun sitä käyttää kirjasta toiseen, se menettää tehoaan ja lukijaakin alkaa suututtaa. Keinon käyttäjistä esiin nousi Stephen King.
”Esimerkiksi ’Hänellä on kaksi minuuttia elinaikaa jäljellä’ tai ’Hän söi tietämättään elämänsä viimeisen voileivän’. Toisaalta osaa ainakin varautua hahmojen kuolemaan”, kirjoitti Kingin maneerin huomiota kiinnittänyt Jenni Mäkinen.