Ensimmäinen koronakirja on kuin kauan matkalla viipynyt kirje
On jo ennätetty vääntää vitsejä siitä, kuinka syksyn 2021 kirjatarjonta pullistelee koronaromaaneja ja kuinka kustantamot hukkuvat niille tarjottuihin, kirjoittajiensa ainutlaatuisina pitämiin koronapäiväkirjoihin.
Ensimmäinen koronakirja kuitenkin on ilmestynyt jo tänään, sillä Aula & Co on saattanut pika-aikataululla suomeksi italialaiskirjailijan Paolo Giordanon teoksen Tartunnan aikaan (suom. Leena Taavitsainen-Petäjä).
Kuuntelin (luk. Jukka Pitkänen) kirjan, tai paremminkin esseen, hölkätessäni Töölönlahden ympäri korona-ajan rutiiniksi muodostuneella lounaslenkillä. Tänään räntäsateesta toipuva sääkin oli suotuisa, joten kanssaihmisten kiertäminen hengityshöyryt huomioivien turvavälien kautta oli kutakuinkin mahdollista.
Paolo Giordano (s. 1982) nousi maailmanmaineeseen romaanillaan Alkulukujen yksinäisyys (suom. Helinä Kangas, WSOY 2010). Koronakirjailijaksi kiinnostavaksi hänet tekee se, että hän on taustaltaan fyysikko ja kiinnostunut matemaattisista ilmiöistä. Sellainen epidemian leviäminenkin on, ei pelkästään mutta olennaisesti. Giordano aloittaakin tekstinsä selittämällä potenssilaskun matematiikkaa.
Yksi viruksen leviämisen älyllisesti kiehtovista piirteistä on se, että sitä voi hallita vain ihmispopulaation yhteistyöllä. Koska kaikki ihmiset eivät suostu vapaaehtoisesti luopumaan normaaleista tavoistaan, valtion täytyy rajoittaa heitä. Poliittiset päätökset eivät ole helppoja, koska rajoittamisella on kansanterveydellisiä, taloudellisia ja jopa perusoikeudellisia seurauksia.
Giordano kuuluu niihin, jotka asettivat itsensä vapaaehtoisesti eristyksiin. Hän sai kummallisia katseita ystäviltään, kun ei antanut heille poskipusuja. Hän oli elinseudullaan askeleen edellä.
Tartunnan aikaan on laaja artikkelimainen essee tai esseemäinen artikkeli, jonka Giordano on kirjoittanut ilmeisesti muutamassa päivässä helmi–maaliskuun taitteessa. Se oli vielä aikaa, jolloin kansainvälisiä kokouksia vielä järjestettiin ja ihmiset saivat lennellä paikasta toiseen noin vain.
Samalla tartunnan testatusti saaneiden määrä kasvoi Italiassa jo kovaa vauhtia. Potenssilaskun päälle ymmärtävä pystyi aavistelemaan, mitä olisi tulossa.
Ja samalla ei.
Harva kirja tuntuu niin vanhentuneelta kuin Tartunnan aikaan. Puolitoista kuukautta on tehnyt siitä historiaa. Se on kuin koronaeristysmuuriin juuttunut pitkä kirje, viesti ajasta, joka oli.
Vaikka koronaepidemia alkoi Italiassa aiemmin kuin Suomessa, maailman sulkeutuminen jää Giordanon teoksessa hyvin vähälle käsittelylle. Giordanolta vasta peruuntuu ensimmäisiä menoja.
”Maaliskuusta tulee tyystin erilainen kuin oli odotettavissa. Huhtikuu jää nähtäväksi.”
Se jää nähtäväksi myös kirjan lukijalle, jolla itsellään on tässä vaiheessa jo omakohtaista kokemusta siitä, millaisia ennakoimattomia vaikutuksia epidemian eteneminen on aiheuttanut. Jokainen on saanut ihmetellä omia tuntemuksiaan, analysoida reaktioitaan ja yhteiskunnan muuttumista.
Tartunnan aikaan saa huomaamaan, kuinka paljon puolessatoista kuukaudessa on ennättänyt tapahtua. Ensimmäisiä rajoituksia jo puretaan, ja samalla takaraivossa kaihertaa tieto siitä, että asiantuntijat odottavat tautihuipun Suomessa olevan toukokuun lopussa tai vasta kesäkuun alussa.